Rakentamisen hulevesikuormitus hallintaan ennakoinnilla

Tutkija, ympäristöasiantuntija, FT, dosentti Kirsi Kuoppamäki on tehnyt pitkän uran ympäristötutkimuksen parissa vesistöekologian, hydrobiologian ja kaupunkiekologian alalla. Nykyisin hän työskentelee Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:ssä ja vierailevana tutkijana Helsingin yliopistossa.

Yhdistystyössään hän on mukana erilaisissa hankkeissa, joissa edistetään vesienhallinnan ja -suojelun ratkaisuja vesistöjä ympäröiville valuma-alueille.

Kuoppamäki korostaa ennakoinnin merkitystä rakentamisen aikaisessa hulevesien hallinnassa.

– Hulevesien määrällinen ja laadullinen hallinta ymmärretään jo suhteellisen hyvin kaupunkisuunnittelussa. Jotta rakentamisen aikainen hulevesien hallinta toimii, se pitää suunnitella ennalta, ja vaatia jo rakennusluvissa hallintaratkaisuja.

Tällaisia ovat esimerkiksi laskeutusaltaat, jotka viivyttävät vettä ja jonne valumaveden kuljettamaa kiintoainetta ja siihen sitoutuneita haitta-aineita saadaan kerättyä, sekä erilaiset suodatusratkaisut.

Ilmastonmuutoksen vuoksi rankkasateita tulee yhä useammin, varsinkin kesäaikaan. Siksi kaikki keinot pitää ottaa käyttöön.

– Vesistöt ovat kunnille ja kaupungeille elinvoimatekijöitä, jotka luovat viihtyvyyttä ja houkuttelevat vierailijoita. Ei ole se ja sama, millaista vettä valuma-alueelta johtuu vesistöihin.

MONET KEINOT

Hulevesien mukana huuhtoutuu kiintoaineksen mukana ravinteita, kuten fosforia ja typpeä, sekä metalleja, kuten kuparia, kromia ja sinkkiä sekä mikromuovia ja PAH-yhdisteitä.

– Esimerkiksi Lahden Vesijärveen johtava pistekuormitus saatiin poistettua määrätietoisella työllä, mutta sen jälkeenkin järven kunto huononi sinilevistä 1980-luvulla. Silloin tajuttiin, että häiriö johtuu sisäisestä kuormituksesta, jota vauhditti rehevöitymisen myötä muuttuneen ravintoverkon toiminta.

Vesijärvellä tehtiin Suomen ensimmäisiä ravintoverkkomanipulaatioita, eli kalastettiin planktonia syöviä kaloja pois. Järven tila parani taas hetkellisesti, mutta huononi jälleen.

– Aikanaan rannat otettiin pois teollisuuskäytöstä ja rakennettiin tiiviiksi asuinalueiksi. 1990-luvun lopulla, kun Vesijärven kunto taas huononi, osasyy on todennäköisesti rakentamisen aikainen hulevesikuorma.

– Järven tilan huononemisen yksi syy täytyi olla hajakuormituksessa. Varsinkin Vesijärven eteläisin allas, Enonselkä, on kärsinyt ihmistoiminnasta ja valuma-alueen kaupungistumisesta. Hajakuormitus päätyy sinne kymmeniä hulevesiputkia pitkin.

Periaatteessa hulevesien kiintoainekseen sitoutunut fosfori ei välttämättä ole ongelma, koska se ei ole suoraan planktonlevien käytettävissä, mutta fosfori voi vallan hyvin muuttua liukoiseen muotoon vastaanottavassa vesistössä ja sitten se on ongelma.

– Vesiensuojelussa olemme erityisesti kiinnostuneita fosforista, sillä se on niin sanottu minimiravinne eli etenkin sen määrä rajoittaa levien kasvua. Siksi valumavesien käsittely on tärkeää.

Eniten kuormitusta kaupunkiympäristössä tulee liikennealueilta, rakentamisen ja monien muiden lähteiden lisäksi.

– Kaupunkien ydinkeskustojen kuormitus on suurempi kuin kuormitus asuinalueelta. Mitä päällystetympi alue ja mitä enemmän liikennettä, sitä likaisempaa hulevesi on.

Kuoppamäki ehdottaakin, että hulevesien hallintaa kannattaa kohdentaa liikennöidyille alueille, ja käyttää monipuolisesti erilaisia suodatusratkaisuja.

ERILAISIA TILOJA

Kuoppamäki törmää tämän tästä argumenttiin, että ”ei kaupungeissa ole tilaa valumavesien hallinnalle”.

– Kaupungeissa on esimerkiksi hirveästi kattopinta-alaa, jota ei vielä hyödynnetä tarpeeksi kasvikattojen muodossa. Kasvi- eli viherkatoilla voidaan vähentää hulevesien määrää katutasossa ja hidastaa virtaamaa.

Kasvikatto voi myös herättää ennakkoluuloja, vaikka ne ovatkin yleistyneet.

– Toisinaan kuulee sanottavan, että ”mitä sitten kun tulee vesivahinko kun on viherkatto”. Eihän viherkatto voi itsessään aiheuttaa vesivahinkoa.

Kirsi Kuoppamäki toivoo, että kunnissa ja kaupungeissa osattaisiin ajatella hulevesiä kokonaisvaltaisesti.

– Että otettaisiin käyttöön hulevesien hallinnan ketju, jossa on kasvikattoja hillitsemään määrää ja katutasolla biosuodatusratkaisuja, laskeutusaltaita, kosteikkoja, kaksitasouomia ja niin edelleen, junamaisessa ketjussa.

Hulevesien hallinta on jatkumo, joka ei ole vain yksittäinen hulevesiputki tai kasvikatto, vaan valuma-aluetta koskeva ja tyypillisesti kuntarajat ylittävä kysymys.

– Tilaajaosaamisella on varmasti merkitystä hulevesien hallintakeinojen käytössä. Lisäksi tarvitaan osaavia urakoitsijoita ja taitavia rakentajia, jotka osaavat toteuttaa ratkaisut oikein.

EKOLOGISTA LÄHELTÄ

– Vielä voisi enemmän miettiä, mitä materiaaleja käytetään hulevesien puhdistamiseen. Pitäisi huomioida sekä ympäristöystävällisyys että ekologinen näkökulma, eli löytää esimerkiksi kierrätettyjä ja paikallisia materiaaleja suodatukseen.

– Sama pätee kasvualustoihin. Esimerkiksi biohiili voi olla hyvä ja tehokas. Tosin senkin vaikutus riippuu ominaisuuksista, eli mitkä ovat biohiilen lähtöaineet ja tuotantoprosessi.

– Biohiili on kevyttä, joten sikälikin se on hyvä materiaali myös kasvikatoille. Olemme myös havainneet sen parantavan ravinteiden pidättämistä.

Toinen esimerkki on kevytsorabetoni, betoniteollisuuden sivuvirta, jossa on betonia ja lekasoraa sekaisin. Tätä voidaan käyttää maa-ainekseen sekoitettuna korkean pH:n alustana.

– Fosfori sitoutuu vahvasti partikkeleihin korkeassa pH:ssa, joten tässä kasvualustamallissa fosfori pidättyy tehokkaasti.

Monenlaisia muitakin suodatusratkaisuja on kokeiltu, kuten ruokosuodattimia. Järviruokoa leikataan, kootaan nipuiksi ja lasketaan ojiin harkittuihin paikkoihin suodattamaan valumavettä.

– Hulevesiasiat edistyvät Suomessa, mutta välillä tuntuu että tuskastuttavan hitaasti. Silloin pitää ajatella, että jostainhan se on aloitettava. Tarvitsemme lisää tutkimusta, seurantaa, keskustelua ja toimintojen yhteensovittamista sekä laajaa yhteistyötä. V

teksti: EEVA VÄNSKÄ, kuvat: EEVA VÄNSKÄ, KIRSI KUOPPAMÄKI JA VISIT LAHTI -KUVAPANKKI / MIKKO JAUHIAINEN