Tervetuloa mukaan kierrokselle! Mysteerishoppaajat hautausmaalla

SUOMEN AINOA GFA-HAUTAUSMAA

Kellonummen hautausmaalle haettiin Green Flag Award -tunnusta (GFA) ensimmäistä kertaa vuonna 2022. Kriteerit täyttyivät, ja 20 hehtaarin laajuinen alue pääsi vihreän lipun alle Suomen ensimmäisenä hautausmaana, kahdentoista muun viheralueen joukkoon. Alueen erityisiksi vahvuuksiksi todettiin tuolloin rauhallisuus, luonnonläheisyys ja ympäristövaikutusten huomioiminen.

Kellonummen hautausmaata voidaan kuvata englantilaistyyppiseksi maisemapuistoksi. Alue jakautuu metsä- ja niittyhautausmaahan. Kesäaikaan pergolat varustetaan pöydin ja penkein. Alueella on myös kaksi kalustettua taukokatosta, joista toinen sijaitsee erityisen kauniilla paikalla lammen rannalla.

GFA-tuomarit Caroline Sarikoski ja Ilkka Tiainen kirjasivat mystery shopping -kierroksella tekemänsä huomiot heti muistiin. Lisäksi he ottivat valokuvia ja keskustelivat siitä, millainen painoarvo milläkin asialla on Green Flag Award -kriteerien näkökulmasta.

Green Flag Award -tunnuksen kriteerien täyttyminen tarkistetaan vuosittain. Ensimmäisenä vuonna tuomarit arvioivat aluetta sovittuna ajankohtana ja kiersivät sitä yhdessä alueen hoidosta vastaavan työnjohtajan kanssa. Toisena vuonna arviointi suoritettiin niin sanotulla mysteerishoppausmenetelmällä: arviointikäynnille saavuttiin ennalta varoittamatta.

Arviointiin osallistuu aina kaksi GFA-tuomarikoulutuksen suorittanutta viheralan ammattilaista. Tänä vuonna Kellonummen hautausmaan arvioinnin saivat vastuulleen viheralan puutarhuri ja maisemasuunnittelijaksi opiskeleva Caroline Sarikoski ja maisemasuunnittelija, hortonomi Ilkka Tiainen. Toimittajana pääsin seuraamaan, miten tuomarien salakäynti heinäkuisena hellepäivänä eteni. Tervetuloa mukaan kierrokselle!

MONIPUOLISTA HAVAINNOINTIA

Pysähdymme heti portilla hyväksi toviksi. Sarikoski ja Tiainen tarkastelevat sisäänkäynnin toimivuutta. Huomiota he kiinnittävät yleisilmeeseen sekä siihen, miten reitit ohjaavat kulkijaa, löytyykö opasteita ja ovatko kulkuväylät esteettömiä. Green Flag Award -tunnustuksesta kertova kyltti näkyvällä paikalla pääportin yhteydessä on osoitus siitä, että hautausmaan panostuksesta viherasioihin halutaan kertoa myös kävijöille.

Portilta jatkamme alueen sisään verkkaisesti kävellen ja ympäristöä tarkkaillen. Kulkuväylä on siisti, ja erotettu hauta-alueesta rehevällä puustoa ja saniaisia kasvavalla kaistaleella. Sarikoski pohtii, että saniaiset luovat yksityisyyttä, jota hautausmaalla liikkujat saattavat kaivata.

Matkan varrella on säännöllisin välimatkoin opasteita, jotka ovatkin tarpeen laajalla alueella. Eräässä risteyksessä Sarikoski ja Tiainen pohtivat, olisiko siinäkin kohtaa ollut opasteelle käyttöä.

Tuomarikaksikon huomio kiinnittyy aluetta kiertäessä niin yksityiskohtiin kuin maisemiin. He pohtivat Green Flag Award -tunnuksen kriteeristöön liittyviä toimintoja ja ominaisuuksia monipuolisesti: löytyykö alueelta merkkejä kävijöiden osallistamisesta? Hautausmaalla ainakin hautoja hoitaville omaisille tarkoitetut vesipisteet kastelukannuineen voidaan ajatella yhdeksi osallistamisen tavaksi. Jätepisteiden toimivuutta arvioidaan esimerkiksi tarkistamalla, onko jätteet lajiteltu oikeisiin astioihin. Myös jätteiden lajitteluun ohjaavat opasteet sekä jätepisteiden siisteys ja riittävyys arvioidaan. Tiainen huomaa pieniä puutteita yhdessä monista jätepisteistä: biojätteelle on ohje, mutta ei astiaa, ja sekajäteastiassa on mahdollisesti jotain sinne kuulumatontakin. Pääosin jäteasiat ovat Kellonummella kuitenkin hyvällä mallilla.

GFA-tuomarit Ilkka Tiainen ja Caroline Sarikoski pysäyttivät kohdalle osuneen kausityöntekijä Marita Martikaisen, joka kertoi viihtyvänsä töissä Kellonummella jo yhdeksättä kesää.

TYÖNTEKIJÄT YLLÄTYSHAASTATTELUUN

Kierroksen jälkipuolella tuomarit pysäyttävät ohi kulkevan Marita Martikaisen, joka kertoo olevansa yhdeksättä kesää kausityöntekijänä alueella ja viihtyvänsä työssään. Sarikoski sanoo pohtineensa kierroksen aikana jo melko iäkkääksi ehtineen puuston uusiutumista: Istutetaanko alueelle riittävästi uutta puustoa, tai huolehditaanko puuston luontaisesta uusiutumisesta, jotta alueen puustoisuus olisi jatkossakin turvattu? Martikainen tietää kertoa, että ainakin Sarikosken selän takana kasvava pihlaja on istutettu hänen aikanaan.

Tarkempien kysymysten osalta Martikainen ja toinen kohdalle osuva työntekijä ohjaavat tuomarikaksikon työnjohtajan pakeille.

Hautaustoimen työnjohtaja Viia Löppönen ilahtui tuomarien yllätysvisiitistä ja vastaili heidän kysymyksiinsä silminnähden ylpeänä hautausmaan vihertyön korkeasta laadusta. Palkinnon saaminen on aina upea saavutus ja olemme siitä erittäin iloisia. On myös mukava kuulla tuomareiden antama palaute, joka antaa omalta osaltaan suuntaa alueen kehittämiselle, Löppönen sanoo.

Tuomarit kysyvät Löppöseltä muun muassa alueella olevien useiden pergoloiden kunnostussuunnitelmista, sillä ne ovat päässeet rapistumaan. Löppönen kertoo, että kunnostusta ollaan suunnittelemassa lähivuosille – pergoloista ei siis ole tarkoitus luopua eikä antaa niiden mennä enää huonompaan kuntoon. Tarkoituksena on kunnostaa kaikki pergolat samalla kertaa ja määrittää niille jatkossa säännöllinen kunnossapitorytmi.

Kellonummen hautausmaan yhteydessä on alueen oma kompostointialue, viedään hautausmaan biojätteet, haudankaivuumaat ja muut toiminnassa syntyvät, kierrätettävät maa-ainekset omiin kasoihinsa. Löppösen mukaan kaikki kompostoinnissa syntyvä multa menee omaan käyttöön alueen istutuksiin ja niiden hoitoon.

Hautausmaan alueella näkyi useita vihertyöntekijöitä työssään tuomarien kierroksen aikana. Tuomareita kiinnosti myös työkoneiden sähköistymisen aikataulu. Työnjohtaja Viia Löppönen kertoo, että sähköistyminen tapahtuu sitä mukaa, kun koneita muutenkin uusitaan. Lisäksi käytöstä poistuvat koneet kierrätetään mahdollisuuksien mukaan sellaisille käyttäjille, joilla käyttö on kevyempää ja joiden tarpeisiin koneet voivat soveltua vielä jopa vuosien ajan.

Alueen laidoilla on laajahkot alueet niittyinä, ja Sarikoski ja Tiainen haluavat tietää myös niiden hoidosta. Niittyjen tarkoitukseksi selviää hautauksen reservialueena toimiminen. Näitä niittyjä ei ole erikseen kylvetty, vaan ne ovat saaneet kasvaa itsekseen, sanoo Löppönen. Toista aluetta ei ole kertaakaan leikattu, ja toinen on niitetty kerran kesän aikana, juhannuksen tienoilla. Alueella suositaan kukkivaa nurmea siellä, missä on vähemmän kulkua.

Palataanpa vielä puuston uusiutumiseen. Löppönen kertoo, että erillistä suunnitelmaa puustolle ei ole, mutta tavoitteena on pitää alueella eri-ikäisiä puita. Haudankaivuu on puustolle haaste, joka pitää huomioida.

Haasteena alueella ovat myös peurat, jotka verottavat istutuksia. Marjakuuset on jouduttu aiemmin poistamaan tämän vuoksi. Peurankestäviä lajeja etsitään kokeilemalla. Narsissit, alliumit, iirikset, nauhukset, poimulehdet sekä kurjenpolvi on jo havaittu peuran välttämiksi lajeiksi. Sen sijaan kuunliljat ovat hävinneet niiden suihin ensimmäisinä.

Tuomarit haluavat saada monipuolisen käsityksen hautausmaan toiminnasta ja kysyvät myös, onko Kellonummella yhteisöllistä toimintaa. Löppönen kertoo, että he tekevät yhteistyötä nuorten kuntouttavaa työhön tutustumista organisoivan Vamoksen kanssa. Syksyksi on suunnitteilla uusi kahden viikon jakso.

Lampi siihen laskevine puroineen tuo hienon lisän alueen monipuoliseen kokonaisuuteen. - Kohde on siitä poikkeuksellinen, että vaikka se on hautausmaa, siinä on myös yleisiä virkistysalueita muistuttavia osia, totesivat GFA-tuomarit Caroline Sarikoski ja Ilkka Tiainen.

EI TÄYDELLINEN, MUTTA ERITTÄIN HYVÄ

Caroline Sarikoski ja Ilkka Tiainen ovat saaneet mysteerishoppauskierroksensa yllätyshaastatteluineen tehtyä. Sen jälkeen he käyvät yhdessä läpi kirjaamansa havainnot ja tekevät niistä GFA-järjestelmän mukaisen raportin. Vaikka aina löytyy pientä parannettavaa tulevan varalle, niin Kellonummen hautausmaan viherasioiden hoidosta heille jäi erittäin positiivinen kuva.

Kulkuväylät ovat hyvät ja helppokulkuiset, luonnon monimuotoisuutta tuetaan, metsämäisyys ja alkuperäinen identiteetti on säilytetty alueen kulttuuriperintöä kunnioittaen. Sisäänkäynti on kutsuva, ja jos malttaa kävellä toiseen laitaan saakka, niin lampi ympäristöineen käy ihan ulkoilualueesta, summaavat Sarikoski ja Tiainen.

Alue on ilman muuta ansainnut vetää vihreän lipun salkoon seuraavaksikin vuodeksi! V