Koirapuistoille ruusuja ja risuja

Koira-aitausten paikat valikoituvat usein sillä perusteella, mistä löytyy rakentamisen kannalta sopiva paikka.  Nämä paikat eivät aina ole koirien kannalta ihanteellisia.
Koira-aitauksia poistuu ja uusia perustetaan esimerkiksi täydennysrakentamisen vuoksi. Sijoitusvalinnassa huomioidaan myös mahdolliset luontoarvot. 

Ritva Keko Helsingin Rakennusviraston katu-ja puisto-osastolta kertoo: 
- Rakennusviraston järjestämien koirapalvelujen tarkoituksena on edistää koirien hyvinvointia, yleisten alueiden turvallisuutta, siisteyttä, viihtyvyyttä, sekä niin koirien kuin ihmistenkin yhteiseloa. Esimerkiksi Helsingin kantakaupungissa puistoja on paljon, mutta useimmat niistä ovat pieniä, ja osa on tarkoitettu vain pienille koirille, koska keskustassa niitä on enemmän kuin isoja koiria. Esikaupungeissa puistot ovat harvemmassa, mutta ne ovat suurempia. Tavoitteenamme on, että kävelymatka asunnolta puistoon olisi enintään kolme kilometriä. 

Paljon toiveita 

Koirapuistoihin ollaan suurimmalta osin tyytyväisiä, vaikka toiveitakin käyttäjillä on. Minja Laakso on Rauli-koiransa kanssa koirapuistojen vakituinen käyttäjä. 

- Eniten kaipaisin niin sanottua tuulikaappia, ja niitä ei monessa puistossa ole. Olisi paljon mukavampaa ja turvallisempaa päästää koira rauhassa valjaista irti eteisessä ennen varsinaista puistoa, koska näin riidanpoikaset sisääntulijan ja aitauksessa olevien koirien välillä vähenevät. Ja toki täytyy olla erilliset puolet pienille ja isoille koirille. Koira-aitauksen tulisi olla myös tilava ja luonnonmukainen, aivan kuin puisto itsessään. Koiran pitää saada juosta vauhdikkaasti. Tasaiset ja tylsät alueet eivät viehätä. Myös penkkejä haluaisin lisää. Joissain puistoissa penkeille ei ole hyvä istua, koska ne ovat vajonneet puoliksi maahan. Myös vesikanistereita ja kuppeja toivoisin, hän sanoo. 

Keko jatkaa: 
- Tuulikaappeja tehdään tilan salliessa uusiin ja peruskorjattaviin koirapuistoihin. Koirille tarkoitettujen alueiden 
tulee olla ympäristöönsä sopivia, turvallisia ja käyttötarkoitukseensa suunniteltuja. Ylimääräisiä kalusteita vältetään turvallisuus-ja kustannussyistä, koska puistoon ei kuulu mikään turha tai vaarallinen. Katoksia ja pöytä-penkki -yhdistelmiä voidaan harkinnan mukaan sijoittaa syrjäisiin kohteisiin. Vesipaikkoja toivotaan paljon, mutta niitä ei laiteta puistoihin, koska vesipisteet voivat levittää tauteja, ja niiden ylläpito on kallista. Ihmiset kaipaavat myös sadekatoksia. 

Komean tanskandogin Marskin kanssa ulkoileva Ville pitää avoimista, metsäisistä puistoista, jossa ei ole liian tiheää kasvillisuutta. Vaihteleva maasto on plussaa, samoin kuin eteinen koirille. Aliina Tamminen on hänkin tanskandogin, Sheldonin kanssa liikkeellä. 

- En kaipaa sadekatoksia, mutta puiston pitäisi olla niin tilava, että isotkin koirat voivat juosta törmäilemättä muihin koiriin ja  puihin. 
Koiranomistajat valittavat joskus puistojen terävistä kannoista ja risuista, joihin koirat voivat loukata itsensä. Jos koiralla on kaivuuvimma, omistajan tulee ehdottomasti täyttää kuopat, koska ne ovat juoksevalle koiralle vaarallisia. 

Pallojen ja keppien heittely on puistoissa kielletty, koska se voi aiheuttaa nokkapokkaa koirien keskuudessa. Liian matalat aidat ovat suurien, metsästysviettisten koirien kanssa riski. Maukas citykani aidan toisella puolella on valtava houkutus. 

- On ekologisuudenkin kannalta tympeää kun joutuu autolla ajamaan kauempana oleviin puistoihin, koska lähikoirapuistossa ei voi käydä, sanoo eräs vahvaviettisen koiran omistaja. Koirapuistojen lähellä asuvatkin on tärkeää huomioida.

Keko kertoo: 
- Aitaukset sijoitetaan mahdollisimman etäälle esimerkiksi asuntojen ikkunoista. Aitausta ei tule laittaa 50 metrin päähän meluherkistä kohteista, ellei välillä ole haukuntamelua vaimentavia elementtejä. Väljillä alueilla suositeltava etäisyys on 100 metriä. Asukkaat aika usein vastustavat aitauksia, koska haukkuvista koirista aiheutuu meluhaittaa. Joissain puistoissa ulkoillaan koirien kanssa myös yöaikaan, jolloin haukunta häiritsee erityisen paljon. 

- Koiranomistajat valittavat  myös pohja- ja pinta-alustoista, ja etteivät ne ei kaikissa paikoissa sovellu koirien tassuille. Liukkaat kalliot, märkyys ja mutaisuus ovat myös aiheita, joista olemme tietoisia. 

Hyvä koira-aitaus on kuiva ja vaihteleva 

Hyvä koira-aitaus on luontaisesti kuivaa, tai kuivatuksesta on huolehdittava rakentamisen yhteydessä. Maaston tulisi olla vaihteleva, mutta ei liian jyrkkä. 
- Tasamaata voidaan elävöittää tekemällä loivia kumpareita, jolloin samalla huolehditaan pintavesien ohjaamisesta. Alueen muoto on myös tärkeä, samaten kuin hyvät näköyhteydet koirien valvonnan vuoksi. Koirilla tulisi olla hyvät juoksulinjat sekä väljät liikkumismahdollisuudet. Teräviä kulmauksia, ja alle viiden metrin pullonkauloja vältetään, jotta koirat voivat väistää tosiaan, Keko mainitsee. 

Aidan tulee olla materiaaliltaan sopiva ja kestävä. Teräksinen kolmilanka-aita sopii useimpiin ympäristöihin. Aidan päällä ei saa olla piikkejä. Panssariverkkoa käytetään enää syrjäisillä metsä-alueilla, joiden maanpintaan se sopii helpon asennettavuuden takia. Urakoitsijat hoitavat rakennusviraston vastuulla olevien aitausten ylläpitotyöt, joihin sisältyy puhtaanapito, rakenteiden hoito ja kunnossapito. Aitojen tulisi olla vähintään 160 senttimetriä korkeita, ja vilkasliikenteisen tien varressa ja rinteiden alla jopa kaksi metriä. Aidan ja maanpinnan väliin ei saa jäädä koiran mentäviä aukkoja. 

Valaistus suunnitellaan niin, ettei valo suuntaudu asuntoihin, taivaalle tai luonnonympäristöön. Joillakin luontoalueilla valaistusta rajoitetaan kesäisin lepakoiden takia. 
Jokaiseen puistoon kuuluvat järjestyssäännöt, koiran koon ilmoittava kyltti, ilmoitustaulu, vähintään yksi penkki, yksi säiliö jätöksiä sekä sekajätettä varten, siivousvälineet ulosteen keräämiseen, hiekoitushiekka-astia sekä uroskoirille merkkailukohteita. Keko kertoo että pohjamateriaalin tulee olla tassuille sopivaa. 

- Puistoihin ei jätetä vettä kerääviä painanteita. Vetisillä sekä mutaisilla alueilla joudutaan tekemään pohjatöitä. Vältettäviä materiaaleja ovat esimerkiksi kuorike ja löysä singelikerros. Hyviä puolestaan ovat sovelias luonnonmaasto, nurmi, sora, sekä soran ja lehtipuuhakkeen sekoitus. Positiivista palautetta on tullut niin sanotusta ''tassunalusta-seoksesta'', jossa on 60 prosenttia luonnonsoraa ja 40 prosenttia puunkuorta. 

Aitausten kasvillisuus luo viihtyisyyttä sekä antaa suojaa auringon paahteelta, pölyltä ja tuulelta. Vehreästä koirapuistosta nauttivat niin kaksi- kuin nelijalkaisetkin. 
Kasvillisuutta pidetään yllä hoitoluokka A3-laatuvaatimusten mukaan. Puiden kuntoa seurataan, pusikoituminen estetään, ruoho niitetään, sekä siivotaan kesäisin nokkoset ja horsmat. Kuollut kasvillisuus sekä vaaralliset puut poistetaan. 

Helsingissä on myös kaksi avustajakoira-aitausta, jotka on tarkoitettu näkövammaisten henkilöiden opaskoirien ulkoilutukseen. Aitaukset ovat lukittuja, ja niitä käyttävät vain käyttöoikeuden saaneet. Vaikka ei itse omistaisi koiraa, voi puistoon mennä ilman karvaturriakin; joko vain katselemaan eläinten riemua, tai vaikkapa kyselemään tietystä rodusta, joka kiinnostaa.

Teksti: Katarina Boijer, kuvat: Katarina ja Juha Boijer

Hyvän koirapuiston tunnusmerkkejä

• Tilava, ei kapeita kohtia
• Aidan korkeus 160–200 cm
• Eteistila saapuville koirille
• Kuivana pysyvä maapohja
• Loivia kumpareita ja sopivasti kasvillisuutta
• Oikein suunnattu valaistus
• Kalusteet ja alue hyvässä kunnossa