Jyväskylän Puutarhakatu muuttui kivisestä vehreäksi

Jyväskylän ydinkeskustan tuntumassa sijaitseva Puutarhakatu rakennettiin Green Street -hulevesikaduksi vaiheittain vuosina 2018–2022. Green Street -mallilla tarkoitetaan hulevesien hallintaa katualueilla vihreän infrastruktuurin keinoin. Mallissa katutilaan lisätään läpäisevää pintaa erilaisten viherpainanteiden, istutusalueiden ja läpäisevien päällysteiden avulla. Läpäisevän pinnan kautta vesi suodatetaan maakerrosten kautta pohjavedeksi tai kerätään salaojiin. Samalla hulevesirakenteet tuovat vihreyttä olemassa olevaan kaupunkiympäristöön. Green Street -menetelmän pääperiaatteena on ajatus hulevesien hajautetusta hallinnasta, jolloin hulevesiä hallitaan niiden syntysijoilla usean pienemmän järjestelmän avulla.

Tavoitteena oli vähentää hulevesien haitallisia vaikutuksia ja edistää kaupunkiympäristön kestävyyttä. Katualueella vähennettiin kaupunkitulvien riskiä ja parannettiin veden laadun hallintaa lisäämällä huokoista tilaa tiiviisti rakennettuun keskusta-alueeseen. Samalla saatiin aikaiseksi viihtyisiä ja kestäviä katuympäristöjä ja parannettiin kadun alapuolella sijaitsevan Tourujoen veden laatua.

Kadun suunnittelusta vastasi konsulttitoimisto Ramboll Finland Oy. Suunnitelmaratkaisussa vettä ohjataan asfaltin kallistusten, upotetun reunatuen ja vedenottoaukkojen avulla ajoradalta biosuodatusrakenteisiin. Pysäköintialueiden läpäisevien päällysteiden avulla pyrittiin omalta osaltaan suodattamaan epäpuhtauksia sekä tasaamaan että viivyttämään hulevesivaluntaa. Biosuodatusrakenteet koostuvat lammikoitumistilasta, kasvukerroksesta, siirtymäkerroksesta, salaojakerroksesta ja tarvittavilta osin bentoniittimatosta. Rakenteesta hulevedet ohjautuvat salaojien kautta kaivoihin ja edelleen hulevesiverkostoon.

Green Street -katualue suunniteltiin ja rakennetiin mahdollistamaan monenlaisen tiedon keruun. Puutarhakatu mahdollistaa muun muassa veden laadun ja virtaamien sekä kasvillisuuden menestymisen, läpäisevien pinnoitteiden ja kunnossapidon seurantaa.  Puutarhakadulla seurantaa on tehty ensimmäisenä, vuonna 2018 valmistuneen korttelin osalta välillä Kyllikinkatu-Tapionkatu. 

Puutarhakadun seuranta oli osa Jyväskylän kaupungin ja Rambollin HULVA-yhteistyöhanketta (Jyväskylän hulevesirakenteiden vaikuttavuus) vuosina 2021–2022. Hankkeen tavoitteena oli kerätä ja lisätä tietoa luonnonmukaisten hulevesirakenteiden toimivuudesta sekä kunnossapitotarpeista. Hanke rahoitettiin osana Ympäristöministeriön vesiensuojelun tehostamisohjelman Kaupunkivedet ja haitalliset aineet -teemarahoitusta. 

Kokemuksia biosuodatusrakenteiden seurannasta

Puutarhakadulla kaksivuotinen seuranta välillä Kyllinkatu-Tapionkatu kattoi kasvillisuuden ja kasvualustojen sekä veden laadun seurannan. Kasvualustojen seurannassa pilotoitiin langattomia jatkuvatoimisia antureita, joiden avulla mitattiin kasvualustan kosteutta ja lämpötilaa. Lisäksi kasvualustasta otetiin maaperänäytteitä ja paikan päällä tehtiin kasvillisuuskartoituksia.  Veden laadun osalta otettiin vesinäytteitä. Lisäksi tutkittiin mahdollisuutta mitata biosuodatusrakenteen purkuvirtaamaa jatkuvatoimisesti, mutta sen toteuttaminen rakennettuun kaivoon osoittautui liian haastavaksi.  Mittaus olisi vaatinut purkuvirtaaman padotusta kaivossa, minkä toteuttaminen jälkikäteen olisi ollut teknisesti vaikeaa. Lisäksi anturin signaali ei päässyt läpi valurautakannesta. 

Kasvillisuus pysyi siistinä

Biosuodatusrakenteisiin istutettiin monipuolista ja kerroksellista kasvillisuutta. Kasvillisuus vähentää huleveden määrää, sitoo hulevedestä ja maasta ravinteita ja epäpuhtauksia, suojaa maan pintakerrosta liettymiseltä ja kuorettumiselta, ylläpitää juuristollaan maakerrosten vedenläpäisevyyttä ja vähentää elintilaa rikkakasveilta. Kasvivalikoima toistuu joka korttelissa, jotta voimme selvittää erilaisten kasvualustojen vaikutuksen kasvien menestymiseen. Istutukset toteutettiin dynaamisen istutuksen periaatteilla. Ajatuksena oli luoda helppohoitoinen istutusalue, joka mukautuu kasvuolosuhteiden mukaiseksi. Tarkkoja rajoja eri kasvilajien välillä on pyritty välttämään. 

HULVA-hankkeen aikana kasvillisuuden menestymistä seurattiin paikan päällä tehdyillä kasvillisuuskartoituksilla sekä alkukesästä että loppukesästä. Kasvillisuuskartoituksessa määritettiin kohteissa menestynyt lajisto. Kasvillisuuskartoitusta tehtiin välillä Kyllikinkatu-Tapiokatu vuosina 2021–2022. Alueen yleisilme oli havaintojen mukaan kauttaaltaan siisti. Kaikilla alueilla oli jonkin verran aukkoja istutetussa kasvipeitteessä ja niissä kasvoi jonkin verran rikkakasvillisuutta. Köynnöksistä alppi- ja siperiankärhöt sekä puista tervalepät, suomen- ja kartiotaatanpihlajat olivat elinvoimaisia. Pensaista etenkin kääpiöpunapaju on kasvanut elinvoimaisesti. Samoin idänkurjenpolven ja isoniittyhumalan taimet olivat elinvoimaisia. Kohtuullisen hyvinvoivia kasveja olivat suikeroalpi, jokapaikansara, loistotädyke ja reunuspoimulehti. Siniheinä ja siperiankurjenmiekka olivat harventuneet. Rikkakasveja ja istuttamattomia lajeja, kuten puun taimia, voikukkaa, horsmaa ja heiniä esiintyi alueella jonkin verran.

Vertailutietoa kasvualustoista

Kasvualustan olosuhteita seurattiin langattomilla antureilla, jotka asennettiin kasvualustakerrokseen 15 ja 30 senttimetrin syvyyksiin. Kasvualustan kosteus vaihteli seurantajaksolla noin 25–35 prosentin välillä, mikä on tyypillinen kosteuspitoisuus tällaisessa kohteessa. Kuivien kesäkuukausien vaikutuksesta kosteus putosi pienimmillään noin 10 prosenttiin. Biosuodatusrakenteen pintakosteus oli noin 2–3 prosenttiyksikköä syvempää kosteutta kuivempi.

Kasvualustoista otettiin myös maaperänäytteet kokoomanäytteinä sekä alkukesästä että loppukesästä vuonna 2022. Kasvillisuuden perusteella suositeltava kasvualusta olisi hyvä olla Viherympäristöliiton suosituksen mukaista ravinteisuustyyppiä R1 (nurmikot, vaateliaat kasvit, rajoitetut kasvualustat). Maaperänäytteiden perusteella kuitenkin toteutunut kasvualusta vastaa enemmän ravinteisuustyyppiä R3 (karut, kuivat, happamat kasvualustat). Monissa ravinteissa oli nähtävissä puutosta, joten todettiin, että kasvualustaa lannoittamalla olisi mahdollista päästä lähemmäksi rakenteeseen soveltuvaa kasvualustatyyppiä R1. Näytteiden rakeisuusarvojen perusteella arvioitiin myös, että kasvualustan veden pidätyskyky ja ravinteisuus voivat olla vähäisempää kuin rakeisuudeltaan ohjeellisia arvoja vastaavassa kasvualustassa.

Veden laadusta kerättiin tietoa

Puutarhakadulta otettiin vesinäytteitä yhdestä näytteenottokaivosta, joka edusti biosuodatusrakenteen lähtevän veden laatua. Lähtevässä vedessä esiintyneet kiintoainespitoisuudet olivat olleet matalia, keskimäärin 30 mg/l. Aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa 2000–2010-luvuilla on mitattu kiintoaineksen, typen ja fosforin pitoisuuksia kerrostaloalueella, jossa läpäisemättömän pinnan osuus on 50 prosenttia. Näissä tutkimuksissa mitatut kiintoainespitoisuudet ovat keskimäärin olleet 65 mg/l.

Esiintyneet kokonaistypen pitoisuudet olivat kohtalaisia, keskimäärin 1360 µg/l. Fosforipitoisuudet puolestaan olivat korkeita, keskimäärin 500 µg/l. Aiemmissa suomalaisissa tutkimuksissa mitatut kokonaistyppipitoisuudet ovat keskimäärin olleet 2400 µg/l ja kokonaisfosforipitoisuudet 122 µg/l. Esiintyneet metallipitoisuudet olivat matalia. 

Oppeja jatkoon

Seurannan myötä vahvistui alkuperäinen olettamus siitä, että vihreän infrastruktuurin ratkaisut toimivat hulevesien käsittelyssä. Seurannan avulla saatiin arvokasta tietoa siitä, miten nykyiset ratkaisut toimivat ja miten suunnitelmia tulisi jatkossa kehittää. Kasvillisuuden seurannan avulla saatiin arvokasta tietoa siitä, miten eri kasvualustat vaikuttavat kasvillisuuden kehittymiseen ja minkä tyyppiset kasvit ovat menestyneet ja mitkä taantuneet. Lisäksi maaperänäytteiden avulla saatiin tietoa, kuinka kasvualustaa voisi kehittää. Langattomien antureiden pilotoinnista saatiin myös tärkeitä oppeja menetelmän hyödynnettävyydestä kasvualustojen seurannassa ja todettiin, että anturimittausten avulla saatiin mielenkiintoista lisätietoa kasvualustan toiminnasta ja kosteusolosuhteista, jota voidaan hyödyntää jatkossa suunnittelussa. 

Mikäli biosuodatusrakenteiden purkuvirtaamaa haluttaisiin jatkossa mitata jatkuvatoimisesti, tulisi virtaamamittauksen toteutusmahdollisuudet suunnitella vielä tarkemmin, sillä biosuodatusrakenteiden purkuvirtaamat ovat tyypillisesti kovin pieniä ja vaativat virtauksen padottamista. Käytännössä rakenteisiin olisi suunniteltava erillinen mittakaivo. 

Puutarhakadun kaupunkikuva on kohentunut merkittävästi vihreyden lisääntymisen myötä. Ajan myötä seurannan avulla pystymme todentamaan kadun hulevesirakenteiden toimivuutta. Näin saamme tärkeää informaatiota vihreän infran vaikutuksesta hulevesien määrään ja laatuun.

Paula Tuomi on Jyväskylän kaupungin yleissuunnitteluinsinööri ja Anni Orkoneva Rambollin vesiyksikön päällikkö.