Mäkihiilikoille löytyi paikka Tampereen Nekalasta

Mäkihiilikoi 

Anacampsis fuscella, mäkihiilikoi, on erittäin kuivissa ja paahteisissa elinympäristöissä elävä, jäytäjäkoiden heimoon kuuluva pieni perhoslaji. Lajin luontaiset elinympäristöt kuten harjujen avoimet rinteet ovat vähentyneet rajusti umpeenkasvun takia. Siksi lajin esiintymät sijaitsevat nykyään useimmiten ihmisen luomissa paahdeympäristöissä: teiden pientareilla, sorakuopissa, lentokentillä ja ampumaradoilla.  
Mäkihiilikoin toukkien ainoa ravintokasvi on metsäapila (Trifolium medium). Pieni toukka kutoo yhteen 3–4 apilan lehteä, joiden muodostaman lehtikäärön sisällä toukka syö lehtien pintaosaa. Lajin esiintyminen onkin helpointa todeta etsimällä lehtikääröjä apilakasvustoista. Kuivina kesinä metsäapilat kuivettuvat lähes täysin paahteisissa ympäristöissä, jolloin lehtikääröjen etsiminen vaikeutuu huomattavasti. 
Mäkihiilikoi esiintyy vain Suomessa, Ruotsissa ja Venäjällä erityisesti Etelä-Uralin alueella. Suomessa mäkihiilikoin levinneisyys keskittyy Tampereen seudulle ja Hämeeseen. Laji on voimakkaasti taantunut, minkä seurauksena tunnettuja esiintymäpaikkoja on Suomessa enää noin kymmenen. Uhanalaisuusluokitukseltaan mäkihiilikoi on erittäin uhanalainen (EN) ja erityisesti suojeltava laji. Tampereella Nekalassa mäkihiilikoi elää erilaisilla joutomailla ja viheralueiden reunoissa, joissa metsäapilalla on tilaa kasvaa. 

Mustametsän asemakaava 

Tampereen Mustametsän alueen asemakaavassa uuden päiväkodin alue ja Tampereen yliopiston normaalikoulun laajennus tulivat osittain mäkihiilikoin elinympäristöjen paikalle. Kaavoituksen aikana Pirkanmaan ELY-keskus edellytti, että tuhoutuva mäkihiilikoin elinympäristöjen pinta-ala on korvattava vastaavalla pinta-alalla uusia elinympäristöjä. Uusille elinympäristöille tulisi tuottaa metsäapilan kasvustoja. Koska metsäapilalle ei löytynyt taimien tai siementen kaupallisia tuottajia, tuli Villi vyöhyke -yhdistys mukaan toteuttamaan elinympäristöjen kompensaatiota. 
Kompensaatiolaikut 
Ensimmäinen kompensaatiotoimenpide asemakaavan alueella oli metsäapilan kasvustojen siirtäminen turvaan rakennettavan päiväkodin paikalta. Kasvustot siirrettiin loppuvuonna 2018 tulevan päiväkodin paikalta asemakaavassa suojelumerkinnällä varatulle alueelle. Suojelualueella oli myös nykyisiä metsäapilan kasvustoja. Siirrettyjä metsäapilan kasvustoja oli lähes sata. Siirretyt kasvustot ovat menestyneet uudella alueella hyvin, ja niiden määrä on jonkin verran kasvanut. Suojelumerkinnällä varattu alue on Tampereen kaupungin hallinnoimaa yleistä viheraluetta. 
Metsäapilan kasvustojen lisäämiseksi perustettiin ensimmäinen uusi paahdealue läheisen normaalikoulun kiinteistön nurmikolle vuonna 2018. Aluetta hallinnoi Suomen Yliopistokiinteistöt Oy. Asemakaavassa osoitetulta paikalta kuorittiin nurmikko pois ja sen tilalle levitettiin hiekkaa.  
Koulun pihalle perustettiin niin sanottu kouluniitty yhdessä koulun oppilaiden ja opettajien kanssa. Oppilaat kylvivät alueelle metsäapilan ja harjukasvien siemeniä vuosina 2018 ja 2019. Oppilaat istuttivat alueelle myös Villi vyöhyke -yhdistyksen jäsenten kasvattamia metsäapilan taimia. Koulu hyödyntää paahteista ketoa opetuksessaan. 

Kouluniitylle kylvetty kasvillisuus kukoisti ensimmäisen kerran vuonna 2020. Metsäapilat lähtivät kasvuun hieman muita kasveja hitaammin, mutta kasvullisen lisääntymisen seurauksena ne ovat levittäytyneet alueella yhä laajemmiksi laikuiksi. Kahtena seuraavana vuonna kesät olivat niin kuivia, että mäkihiilikoin seurantaa ei voitu tehdä. Vuoden 2022 seurannassa kouluniityn metsäapilan kasvustoilta löytyi onneksi runsaasti mäkihiilikoin toukkia. Kompensaatio ja uuden elinympäristön perustaminen osoittautuivat siten toimiviksi. 
Asemakaavan merkintöjen mukaisesti normaalikoulun paahdeketoa on laajennettu kahdessa vaiheessa, vuosina 2020 ja 2022. Vuonna 2020 perustettiin paahdeketo normaalikoulun uuden pysäköintialueen viereen. Se perustettiin levittämällä hiekkaa raivatun metsäpohjan päälle. Vuonna 2022 perustettiin viimeiset kaksi nurmipeitteistä aluetta paahteiseksi kedoksi samalla tavalla kuin ensimmäinen alue vuonna 2018. Vuonna 2022 tehtiin myös korjauksia vuonna 2018 perustetun kouluniityn päätyihin, jotka olivat jatkuvasta tallauksesta kuluneita, eikä niillä ollut tavoiteltua kasvillisuutta. Päädyt aidattiin, niille levitettiin uutta hiekkaa kasvualustaksi ja tehtiin kylvöt oppilaiden kanssa. Vuoden 2022 kylvöihin osallistuivat samat oppilaat, jotka tekivät vuoden 2018 ensimmäiset kylvöt. 
Uusia mäkihiilikoille soveltuvia paahdealueita on tehty vuodesta 2020 alkaen myös Mustametsän päiväkodin kiinteistölle, jota hallinnoi Tampereen Tilapalvelut  Oy. Päiväkodin pysäköintialueen ympärille tehtiin neljä pienempää paahdealuetta, jotka rajautuivat pysäköintialueen lisäksi katuihin, jalkakäytäviin sekä suojelumerkinnällä varattuun alueeseen. Paahdealueet perustettiin hiekkapohjaisina. Päiväkodin kompensaatioalueelle kylvettiin metsäapiloiden lisäksi muita Tampereen seudun paahdealueiden kasvilajeja. Päiväkodin kiinteistölle tehtiin myös kaksi kylmärakennuksen viherkattoa mäkihiilikoille soveltuvaksi. Villi vyöhyke -yhdistys tuotti päiväkodin paahdealueiden kasvillisuuden ja myös hoitaa sitä mm. kitkemällä. Paahdealueet aidattiin, jotta kulutus ei hidastaisi kasvillisuuden muodostumista. Myös lumen kasaaminen päätettiin ohjata alkuvuosina toisaalle. 
Päiväkodin tapauksessa ei ollut mahdollista osallistaa päiväkodin oppilaita katualueella tehtäviin siementen kylvöihin tai taimien istutuksiin. Mäkihiilikoista kertova infokyltti kiinnitettiin kuitenkin päiväkodin portin viereen. 
Mäkihiilikoin elinympäristöjä vaalitaan Mustametsän alueella myös raivaamalla ja niittämällä metsänreunaan ja kadunviereen jääneitä ruderaatteja, joilla kasvaa metsäapilaa. Ilman hoitoa ne kasvaisivat umpeen, eivätkä enää soveltuisi mäkihiilikoin elinympäristöiksi. 
Edellisten aktiivisten toimien lisäksi Mustametsän asemakaavan alueelle jäi joitain joutomaisia alueita, joita ei rakennettu. Niitä ei myöskään ole merkitty mäkihiilikoin alueiksi asemakaavassa, vaikka niiltä on aiemmin havaittu mäkihiilikoita ja alueilla edelleen kasvaa metsäapilaa. Kyseisiä alueita ei myöskään hoideta mäkihiilikoita varten. Siten mäkihiilikoi ja metsäapila sinnittelevät alueella myös muodollisen hallinnoinnin ja hoidon ulkopuolella. 

Ajatuksia Mustametsän tapauksesta 

Mustametsän tapaus on onnistunut esimerkki ekologisesta kompensaatiosta. Mustametsän tapaus on myös esimerkkikohde pienen ja toiminnallisen mittakaavan ekologisen verkoston kehittämisestä tiiviisti rakennetussa kaupungissa. Kaupunkien maankäytön vallitseva tapa hahmottaa ekologista kytkeytyneisyyttä yleissuunnittelun mittakaavassa ei sopisi mäkihiilikoin ja Mustametsän tapaukseen. 
Mustametsän tapaus on malliesimerkki paahdealueiden aktiivisesta tuottamisesta. Yleensä paahdealueita muodostuu kaupunkeihin passiivisesti ja tarkoituksettomasti esimerkiksi väyläalueille. Tapaus osoittaa myös, että ekologisen verkoston rakentaminen edellyttää kiinteistöjen omistuksen ja hallinnan ylittävää otetta. Mustametsän tapauksessa koordinaatio toteutui asemakaavan välityksellä. 
Mustametsän tapaus osoittaa, että jos biodiversiteetti otetaan kaupungeissa vakavasti, tarvitaan monenlaisien luonnonhoidollisten orientaatioiden yhdistelmiä. Mäkihiilikoin elinympäristöjä suojeltiin, hoidettiin, siirrettiin ja tuotettiin kokonaan uusia. Niihin yhdistyy lisäksi luonnon omaehtoinen sinnittely.  
Ja vielä viimeiseksi: Mustametsän tapaus osoittaa, että erittäin uhanalaiset eliölajitkin mahtuvat kaupunkiin ja niiden elinympäristöt on kytkettävissä onnistuneesti ihmistä varten tarkoitettuun infrastruktuuriin. Kouluniityn kautta vieläpä siten, että kaupunkilaisille tuotetaan uusia merkityksiä.

Teksti ja kuvat: Jere Nieminen ja Tero Piirainen. Jere Nieminen on Villi vyöhyke -yhdistyksen puheenjohtaja. Tero Piirainen on Tampereen hyönteistutkijain seuran puheenjohtaja ja Villi vyöhyke -yhdistyksen jäsen.

MÄKIHIILIKOI (Anacampsis fuscella)

• Vakiintunut, harvinainen ja uhanalainen 
• Siipiväli 11-14 mm, etusiivet tummanruskeat, pronssinkiiltoiset, takasiivet vaaleanruskeat
• Esiintyy Suomessa nykyisin lähinnä Hämeessä ja Pirkanmaalla
• Taantunut voimakkaasti 2000-luvulla ja monia esiintymiä tiedetään hävinneen umpeenkasvun ja tierakentamisen seurauksena
• Suosii elinympäristöä, jossa metsäapilakasvusto  on hiukan kituliasta ja harvaa siten, että kivennäismaa näkyy selvästi kasvillisuuden välistä

Lähteet: https://laji.fi/taxon/MX.59882 ja https://www.hyonteiskasvi.fi/perhoset/makihiilikoi

MITEN MÄKIHIILIKOIALUETTA TULEE HOITAA?

• Niitto tehdään loppukesällä, sillä alkukesällä (keskimäärin ennen elokuuta) tapahtuva niitto ja laidunnus ovat lajille merkittäviä uhkatekijöitä
• Myöhemmin toteutettuna varsinkin niitto (ja niittojätteen poiskorjaaminen) on hyvä hoitomenetelmä, sillä muutoin elinympäristöjen umpeenkasvu ja kasvillisuuden rehevöityminen ennen pitkää muuttavat elinympäristön mäkihiilikoille sopimattomaksi
• On suositeltavaa jakaa hoitotoimia kahden tai useamman vuoden ajalle niin, että aina vuosittain osa elinympäristöstä jää hoitotoimien ulkopuolelle ja sen hoito suoritetaan seuraavana vuonna vuosikiertosuunnitelman mukaisesti
• Ennallistamistoimissa myös kasvillisuuden ja pintamaan paljastaminen saattaa olla harkinnan arvoinen hoitokeino silloin, kun metsäapilakasvusto on pahoin rehevöitynyt tai muun kasvillisuuden tukahduttama

Lähde: https://www.hyonteiskasvi.fi/perhoset/makihiilikoi