Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Miten menee, biohiili?

Noin vuosikymmen sitten Suomessa alettiin tutkia biohiilen käyttöä viherrakentamisessa Ruotsin vaikuttavien esimerkkien innoittamana. Ensimmäisiä edelleen olemassa olevia pilottikohteita rakennettiin meillä pian tämän jälkeen. Biohiili ei silti edelleenkään ole vakiintunut viherrakentamisen valtavirtaan, vaan sitä käytetään lähinnä erikois- ja kokeilukohteissa. Kiinnostus ja keskustelu biohiilen ympärillä on vellonut vuosikymmenen ilman suurempia lopputuloksia.

Teksti ja kuvat: Anu Riikonen ja Esko Salo

Biohiili lienee materiaalina jo viheralan väelle melko tuttu. Sen maine rantautui meille lähinnä Ruotsin suunnalta, missä lannoitetuilla biohiilillä oli saatu hurjia parannuksia kaupunkipuiden kasvuun. Alkuun sekä Suomessa että Ruotsissa viherrakentamisessa käytetty biohiili on ollut puuhakkeesta tuotettua. Tulevaisuudessa kasvualustakäyttöön tulee todennäköisesti muistakin materiaaleista tuotettuja biohiiliä, sillä biohiiliä voi tuottaa monista muistakin runsashiilisistä materiaaleista pyrolyysissä eli niukkahappisissa oloissa kuumentamalla.

Raaka-aineet ja markkinat elävät

Biohiilen tuotanto on Suomessa edelleen määrällisesti pientä, ja vähäinen tuotanto on sekin pääasiassa myyty Ruotsiin. Monella toimijalla on suunnitelmissa ryhtyä tuottamaan biohiiltä: on tehty tuotantotekniikan kokeiluja ja kehittämistä ja rakennettu pilottilaitoksia, mutta tie teollisen mittakaavan tuotantoon on ollut vielä toistaiseksi kivinen. 

Biohiilimarkkinoilla koetaan vielä monia uusille toimialoille tyypillisiä ongelmia ja edelläkävijänä olemista pelätään. Monet biohiilen tuotantosuunnitelmat ovatkin jääneet odottamaan ennustettavampaa markkinatilannetta, ja sitä että joku muu raivaa markkinan auki. Teollisen tuotannon ja mittakaavaedun puuttuminen on vaikuttanut biohiilen saatavuuteen ja hintatasoon, eikä sen laajamittaista käyttöönottoa ole vielä nähty kannattavaksi. Biohiilen taloudellista kannattavuutta on kuitenkin tullut avittamaan vapaaehtoisuuteen perustuva päästökompensaatiokauppa, joka on mahdollistanut biohiilen valmistuksesta ja käytöstä saavutettavan ilmastohyödyn (hiilikrediitti) kaupallistamisen. 

Sääntely tuo biohiilille uusia mahdollisuuksia

Biohiili on vahvistanut asemaansa kansallisessa ja kansainvälisessä ilmasto- ja ympäristöpolitiikassa ja erilaissa lainsäädännöissä. Esimerkiksi meneillään oleva lannoitelainsäädännön uudistus tulee todennäköisesti sallimaan kasvualustakäyttöön muistakin raaka-aineista kuin puusta tehtyjä biohiiliä. 

Raaka-ainevalikoiman lisäys saattaa parantaa biohiilen saatavuutta ja laskea hintaa, mutta tuo myös käyttäjälle uusia haasteita: biohiilen ominaisuudet riippuvat suuresti raaka-aineesta. Siksi uusista materiaaleista tehdyt biohiilet eivät välttämättä täytä puubiohiilen pohjalta syntyneitä käsityksiä käytön hyödyistä. Puuraaka-aineesta periytyy biohiileen kasvien vesitaloudelle hyvin edullinen huokosrakenne, jota muilla raaka-aineilla ei välttämättä saavuteta.

Pilottikohteita tulossa kouluikään

Suomessa on tähän saakka tehtyjen tutkimusten ja pilottikokeilujen valossa odotukset biohiilen eduista kasvien kasvun lisääjänä ovat usein epärealistisia, tai vähintäänkin liian kiireisiä. Noin 5–7 vuoden ikäisiä pilottikohteita on Suomessa jo useampia, ja tulokset ovat kasvien kasvun osalta pääasiassa neutraaleja tai hieman positiivisia. Saavutetut kasvunlisät eivät toistaiseksi ole valtavia, vaan noin kaksinkertaisia tai pienempiä. 
Sen sijaan siitä ollaan varsin varmoja, ettei laadukkaasta biohiilestä ole kasveille haittaa melko suurinakaan määrinä, kunhan kasvillisuuden perustamisvaiheessa kastelusta pidetään hyvää huolta. Toisaalta biohiilen tuotekehityksellä, uudella tutkimustiedolla ja käytännön kautta saavutetulla ymmärryksellä voidaan ehkä vielä tulevaisuudessa parantaa sen suorituskykyä. 

Hulevesien puhdistus on kasvien kasvun lisäksi toinen biohiilistä odotettu hyöty viheralalla. Siitä on vähemmän tietoa kuin kasvien kasvusta, sillä asiaa on vaikeampi tutkia. Pilottikohteessa käymällä voi kyllä hieman arvioida kasvillisuuden kasvua ja kuntoa, mutta vesien puhdistusta ei mittaamatta voi selvittää. Biohiileen kohdistuvat toiveet hulevesien puhdistuksessa voivat olla realistisempia kuin kasvien kasvuodotukset, mutta asiasta kaivattaisiin kipeästi lisää mittauksia, etenkin pidemmän ajanjakson yli. 

Katse ilmastohyötyihin

Ilmastonmuutoksen hillinnässä on äärimmäisen tärkeää sitoa hiiltä pois ilmakehästä maapalloa lämmittämästä. Biohiili on tähän todella hyvä ja varma keino, jonka toimivuus tunnetaan jo hyvin. Biohiili ja siihen sitoutunut hiilidioksidi on kuitenkin sijoitettava jonnekin, ja sekä maaperä että jotkin rakentamisen materiaalit näyttävät soveltuvan tähän. 

Jos biohiiltä käytetään jatkossa viheralalla enemmän ensisijaisesti ilmastohyötyjen vuoksi, niin maaperässä ja kasvualustoissa pienetkin lisähyödyt kasvussa ja haitta-aineiden poistossa hulevesistä ovat tervetulleita. Ilmastohyödyt käytön perusteluna voisivat myös johtaa suuriin käyttömääriin, joiden kautta helpotettaisiin tuotannon teollistumista ja pikkuhiljaa myös hintojen laskua.

Anu Riikonen on Viherympäristöliiton julkaiseman Biohiilioppaan toimittaja. 
Esko Salo toimii biohiilitutkijana VTT:llä.