Porisontti – Valon, äänen ja heijastuksien maisema

Porin kaupunki etsi avoimella portfoliohaulla taiteilijoita suunnittelemaan ja toteuttamaan valotaideteoksen 90 metriä pitkään Porttaalitunneliin, jonka vanhat näyttelyvitriinit olivat vähäisessä käytössä. Valotaiteen avulla haluttiin parantaa tunnelin toimivuutta, esteettisyyttä ja turvallisuutta, sekä siistiä tilan yleisilmettä. Tunneli on valmistunut vuonna 1998 ja sen suunnittelusta vastasi arkkitehti Esa Piironen. 

Pysyvän taideteoksen tekijäksi valikoitui 23 hakemuksen joukosta Sitowise Oy:n sisällä toimivan taidekollektiivi SWartin ja muusikko Tapani Rinteen yhteenliittymä. Teoksen suunnittelussa olivat mukana ympäristötaiteilija ja maisema-arkkitehti Suvi Saastamoinen, valotaiteilija Anssi Mäkinen, sekä hortonomi ja maisema-arkkitehti yo. Teo Rinne. Toteutus tehtiin vuorovaikutuksessa Porin kaupungin teknisen toimialan ja kaupunkisuunnittelun kanssa, jonka lisäksi mukana oli myös muita kaupungin toimialoja sekä Porin taidemuseo. Hanke mahdollistettiin Taiteen edistämiskeskuksen Porin kaupungille myöntämän Prosentti rakennuskustannuksista taiteeseen -erityisavustuksen avulla. 

Porttaalitunneli kuuluu Porin kansalliseen kaupunkipuistoon ja se sijaitsee matkakeskuksen ja korkeakoulukampuksen välittömässä läheisyydessä. Rautatien alittava tunneli toimii linkkinä kaupunkikeskustan ja Isomäen urheilu- sekä ulkoilualueiden välillä. Sijainti urbaanin kivikaupungin ja luonnonmukaisen Porin metsän välillä on ollut yksi inspiraation lähteistä teoksen suunnittelussa. 

Alikulku on osa kaupungin tärkeimpiä kevyen liikenteen väyliä ja sen läpi kulkee päivittäin tuhansia käyttäjiä, aina satunnaisista ohikulkijoista työmatkalaisiin ja asukkaisiin. Kevyen liikenteen lisäksi tunnelia käyttävät Cityliikenne-linjan minibussit, jotka kulkevat Satasairaalan ja Puuvillakeskuksen väliä. Vilkkaasti liikennöidyllä kaupunkialueella julkinen taideteos tarjoaa aistikokemuksia väkijoukoille ja luo kaupungille identiteettiä. 

Kaupunkitila aistien herättäjänä 

Voidaan sanoa, että taiteen tehtävä julkisessa kaupunkitilassa on yllättää, toimia keskustelunherättäjänä, kertoa tarinoita sekä auttaa kokijaa näkemään jokin paikka tai tila eri näkökulmasta. Taiteen kohtaaminen yhteisessä tilassa on kaupunkilaisten ja vierailijoiden kesken jaettu paikkasidonnainen kokemus. Jokaisen katsojan ja aistijan kokemus on kuitenkin erilainen. Teoksessa, kuten Porisontti, on yhtä monta näkökulmaa ja kokemusta, kun on kaupunkitilan käyttäjiä.  

Äänet kuuluvat olennaisena elementtinä kaupunkiympäristöön. Olemme tottuneet liikenteen pauhuun, hälytysääniin, puheensorinaan, kuulutuksiin ja satunnaisiin katusoittajiin. Silti kaikki tämä on helposti meille ohimenevää ja merkityksetöntä taustahälinää. Myös kuvasto ja materiaalit, joita kaupungissa kulkiessamme visuaalisesti kohtaamme, on meille tuttua ja tavanomaista. Hyödynnämme kaupunkitilassa aistejamme ympäristön havainnointiin lähinnä päästäksemme paikasta toiseen ja minimoidaksemme vaarat ja uhat.  

Mitä jos kaupunkitila haastaisikin aistimme kokemaan jotain muuta hetkeksi? Tarjoaisi meille tilan, jossa kuuloaistillamme olisi mahdollisuus herätä erottamaan ja tunnistamaan yllättäviä yksittäisiä sointuja ja ääniä. Heijastavat pinnat ja valaistus haastaisivat havainnointikykyämme sopivasti pohtimaan tilan mittasuhteita ja värisävyjä. Huomaisimme tilassa liikkuessamme oman kehomme suhteen tilaan ja ympäristöön ja ehkä sitä kautta koko kaupunkiin. Huomaisimme myös toisten tilassa olevien reaktiot ja suhteen tilaan ja toisaalta myös meihin. Jakaisimme yhteisen kokemuksen. Muun muassa näitä kokemuksia lähdettiin tavoittelemaan Porisontin suunnittelussa. 

Staattisesta tunnelista dynaamiseksi mielikuvamaisemaksi  

Tunnelin tilallinen muutos aikaisempaan on huomattava. Syyskuussa avattu teos on muuttanut monotonisen tunnelin valovoimaiseksi tilakokemukseksi, jossa elävä valo ja ääni ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Porttaalitunnelin läpi siintävä horisonttiviiva sitoo teoksen osaksi 90 metriä pitkää alikulkua, tarjoten ohikulkijoille vaihtelevia maisemia heijastuksien ja muuttuvien värien muodossa. Katselukulmaa vaihtamalla voi huomata, miten pintakäsitellyt vitriinilasit toistavat valaistuksen värejä mitä mielenkiintoisimmilla tavoilla. Vitriinilasien pintakäsittelyn ansiosta, teos on kiinnostava kokonaisuus myös päivänvalon aikaan. 

Tunnelin puolivälissä, geometrisen valokupolin kohdalla, horisonttiviivan lineaarinen muoto rikkoutuu vapaamuotoisemmaksi kumpuilevaksi maisemaksi. Keskikohtaa voi pitää teoksen sydämenä. Siellä sijaitsee äänilähde, josta teokseen sävelletty Pori-soundtrack sykkii läpi tunnelin. Valokupolin kohdalla myös valaistus on vahvemmin läsnä ja korostaa olevaa arkkitehtuuria. Valokupolin läpi säkenöivä valo viestii tunnelin ulkopuoliseen maailmaan teoksen olemassaolosta ja sen voi huomata rautatieaseman laitureilta sekä ohikulkevalta valtatieltä. 

Teoksen valaisimet on asennettu vitriinilasien takana olevaa tilaan. Niiden suuntaus kohti vitriinin takaseinää sekä horisonttiviivaa laajentavat tilan rajoja, sekä luovat vahvan, mutta seesteisen tunnelman. Valo-olosuhteet muuttuvat vuorokauden aikana. Teoksen valaistus on vahvempi aamun ja illan välisenä aikana, kun yleisilme rauhoittuu yön tunneiksi. 

”Valon liike ja värien vaihtelu tuovat sille omanlaisensa, äänen kanssa yhdessä leikkivän ilmeen” 

Aikasidonnaisuus tulee ilmi myös pidemmällä aikavälillä. Teos muuttaa olemustaan ajansaatossa, mielikuvamaiseman vuodenaikojen kiertokulkuun. Keväällä valaistus on värimaailmaltaan kirkas ja utuinen, toistaen eri vihreän ja keltaisen sävyjä. Kesällä tunnelin valtaa puhdas ja aurinkoinen vaalea valo, joka korostaa tunnelin läpi kulkevaa horisonttiviivaa. Vuoden edetessä värien painopiste siirtyy syksyn moninaisista sävyistä kohti viileää talvea ja sen vaikuttavaa sinistä hetkeä. 

Pori-soundtrack 

Teoksen ollessa paikkasidonnainen, taitelijaryhmä näki, että porilaisuus on arvo, joka tulisi tuoda taidehankkeessa esiin. Porilaislähtöinen muusikko Tapani Rinne olikin audiovisuaalisen teoksen suunnittelussa mukana alkuvaiheista asti. Rinne muisteli, millaisia ääniä kuuli lapsuuden ja nuoruuden Porissa ja mietti, minkälainen äänimaisema on nykyajan kaupungissa eri vuodenaikoina. Näistä lähtökohdista muusikon päässä lähti soimaan Pori-soundtrack, joka toteutettiin puhaltimilla ja elektroniikalla. 

Ennen tunnelissa kuului lähinnä junien kolina ja liikenteen äänet, nyt ne saavat rinnalleen tunnelmallisen ambienssin. Äänen on tarkoitus johdattaa kulkija tunnelin laidoilta äänen lähteelle ja luoda yhdessä visuaalisen sommitelman kanssa ainutlaatuinen tilakokemus, jossa voi hetkeksi unohtaa ympäröivän maailman ja upota porilaiseen mielikuvamaisemaan. Teokseen on luotu neljä erilaista sävellystä, jotka vaihtuvat vuodenaikojen mukaan. Tämän lisäksi noin tunnin välein ääniraidassa tapahtuu kohotus, jolloin äänimaisema kasvaa tiiviiksi sinfoniaksi, jonka yhteydessä valaistuksen liike ja visuaalisuus voimistuu. 

Oivalluksia ja onnistumisia 

Monimediaisen ja moniulotteisen teoksen laatiminen oli tekijöille haastava mutta kiinnostava. Projektin aikana tuli paljon uusia oivalluksia sekä opittavaa. Mukana oli alusta saakka erilaiset konkreettiset materiaali- ja valaistuskokeilut, virtuaalimallinnuksen ohella. Virtuaalimallilla oli helppo tarkastella tilan mittasuhteita, suunnitellun grafiikan sijoittelua, muotoa ja mittakaavaa. Demosävellyksillä päästiin nopeasti kiinni teoksen äänimaailmaan ja yhdistämällä musiikki virtuaalimalliin, oltiin jo pidemmällä teoksen kokonaisuuden hahmottamisessa. Valaistuksen suhteen pystyttiin tekemään etukäteen mallinnuksia ja laskelmia, mutta vasta ensimmäisillä koevalaistuskerroilla saatiin kunnollinen alustava käsitys siitä, miten lasivitriinien taakse sijoitettu valaistus toimii ja piirtää tilan rajat. 

Hankalinta teoksen suunnittelussa oli hahmottaa heijastavien lasipintojen sekä viivagrafiikassa käytetyn kalvon vaikutus kokonaisuuteen. Materiaaleilla tehtiin useampia testejä erilaisten valaistustilanteiden kanssa ensin studiossa ja myöhemmin paikan päällä. Silti suurikokoisen teoksen lopullista heijastavien pintojen peilaavuutta ja hienoja yksityiskohtia oli osittain mahdotonta kuvitella etukäteen. Toisaalta tämä yllättävyys oli myös yksi teoksen synnyttämisen parhaita anteja. 

Valaistuksen ohjaus vaati useamman koevalaistuskerran paikan päällä valaisinten ja kalvojen asennuksen jälkeen. Valon värisävyt, niiden yhdistelmät, transitiot ja efektit oli käytävä huolellisesti läpi. Valon värin reagointi heijastaviin kalvoihin pystyttiin näkemään kokonaisuutena vasta asennettuna. Myös äänimaailman sointi tilassa ja valaistuksen värisävyjen ja liikkeen ohjelmointi musiikkiin vaati työskentelyä paikan päällä. 

Teoksen suunnittelussa on ollut tärkeässä osassa koko projektin ajan myös turvallisuus, esteettömyys ja julkisen tilan vaatimat rajoitteet. Tietynlainen hienovaraisuus on teoksessa läsnä, eikä tilasta haluttu uutta turhaa valo- ja ääniärsykettä muun kaupunkitilassa olevan valo- ja äänisaasteen lisäksi. Teoksen suunnittelussa vältettiin muun muassa häikäisyä ja välähdyksiä, sekä liian korkeita tai kovia pistemäisiä ääniä.  

Reilun vuoden mittaisen prosessin jälkeen lopputulos on juuri mitä lähdettiin hakemaan ja samaan aikaan ilahduttavan yllättävä. Visio tilasta, jossa käyttäjien oma mielikuvitus, porilaiset muistot ja tarinat sekä tunnetilat pääsevät vapaasti virtaamaan ja heräämään, tuntuu nyt todelliselta. Toivomme, että teos on hyvä esimerkki siitä, miten taide kaupunkitilassa voi ratkoa monia käytännön ongelmia liittyen esimerkiksi turvallisuuteen ja valvontaan, sekä samalla luoda merkityksellistä ja kokemuksellista ympäristöä.  

Seuraamme innolla, miten teos alkaa elämään omaa elämäänsä ja ottaa paikkansa dynaamisena osana Porin kansallista kaupunkipuistoa. 

Teksti: Suvi Saastamoinen ja Teo Rinne. Suvi Saastamoinen työskentelee maisemasuunnittelun ryhmäpäällikkönä ja toimii ympäristötaiteilijana ja julkisen taiteen sekä valaistuksen asiantuntijana Sitowise Oy:ssä. Teo Rinne työskentelee suunnittelijana Sitowise Oy:n maisemasuunnitteluosastolla ja suorittaa maisema-arkkitehtuurin maisteriohjelmaa Aalto-yliopistossa.  

Juttu on julkaistu Viherympäristö-lehden numerossa 5/2021.