Lapsille terveyttä leikkipaikoilta ja päiväkoti- ja koulupihoilta

Luontopohjaiset leikkipaikat ja päiväkoti- ja koulupihat voivat olla tärkeitä lasten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tutkimuksemme mukaan lasten puolustusjärjestelmän säätely parantui jo kuukaudessa, kun monimuotoinen luonto tuotiin päiväkotipihaan. Koska lapset viettävät suuren osan päivästään päiväkodissa tai koulussa, on tärkeää suunnitella terveyttä ja hyvinvointia edistäviä pihaympäristöjä ja leikkipaikkoja.

Luonnon myönteiset vaikutukset ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin tunnistetaan yhä paremmin. Vankkaa tutkimusnäyttöä on saatu muun muassa luonnon monimuotoisten mikrobien tärkeydestä puolustusjärjestelmämme toiminnan ohjautumisessa.

Joka viidennen kehittyneiden maiden asukkaan on arvioitu kärsivän vakavista immuunijärjestelmän häiriöistä, kuten allergioista, astmasta tai tyypin 1 diabeteksesta. Keskeisiä syitä häiriöiden lisääntymiseen ovat korkea hygieniataso, urbaani elämäntyyli ja riittämätön luontokosketus, jotka yksipuolistavat ihmisen elimistön mikrobistoa. Suoliston mikrobit vaikuttavat myös henkiseen hyvinvointiin.  

Vielä ennen toista maailmansotaa elimme läheisessä kosketuksessa luontoon. Tällöin ihmisen puolustusjärjestelmä oppi seulomaan elinympäristöstä vaaralliset ja haitattomat mikrobit sekä omat ja vieraat solut. Nykyisin puolustusjärjestelmä kohtaa yhä vähemmän ympäristön luonnollisia mikrobeja. Tällöin puolustusjärjestelmä voi vahingossa alkaa torjua ihmisen omia soluja, elimistön toiminnan kannalta välttämättömiä mikrobeja tai siitepölyn kaltaisia harmittomia hiukkasia. Kun epätasapainoinen puolustusjärjestelmä ei enää erota hyödyllisiä ja haitallisia tai omia ja vieraita hiukkasia, soluja tai solutuotteita toisistaan, voi syntyä autoimmuunisairaus tai allergia. Myös kaupungeissa esiintyvät haitta-aineet, kuten liikenteen pakokaasut, voivat muuntaa elinympäristön ja elimistön mikrobiyhteisöä sekä puolustusjärjestelmän toimintaa.

Nykyisen tutkimustiedon perusteella altistuminen monimuotoiselle luonnolle vähentää riskiä sairastua puolustusjärjestelmän häiriöihin. Erityisen hyödyllistä on kosketus metsien ja maatalousalueiden monipuoliseen mikrobi- ja pieneliöyhteisöön. Tutkimuksessamme on havaittu, että maatalousalueiden lähialueilla varttuneilla lapsilla on pienempi riski sairastua tyypin 1 diabetekseen kuin kaupungissa varttuneilla. Koska valtaosa väestöstä elää kaupungeissa, on tärkeää suunnitella biologisesti monimuotoisia luontoympäristöjä myös kaupungeissa. Kaupunkiympäristöjen häiriöttömän toiminnankin kannalta on eduksi, että viheralueiden eliöyhteisöt ovat monimuotoisia.

Hyödyllisiä mikrobeja viherpihalta

Erityisen tärkeää altistuminen luonnon monimuotoiselle mikrobistolle on varhaisina elinvuosina, jolloin puolustusjärjestelmä pitkälti kehittyy. Kaupungeissa päiväkoti- ja kouluympäristöt ovat keskeisiä lasten arkisen luontokontaktin ja heidän monipuolisen kehityksensä kannalta.

ADELE-, ImmunoGarden- ja KOTA-hankkeissa tuotiin Lahdessa, Tampereella ja Espoossa päiväkotien pihoille kunttaa, siirtonurmikkoa ja istutuslaatikoita. Lapset olivat kosketuksissa kasvualusta- ja kasvillisuusmateriaaleihin ohjatussa toiminnassa ja vapaan ulkoilun aikana. Tutkimuksessa vertailtiin viherretyissä päiväkodeissa, tavallisissa kaupunkipäiväkodeissa ja luontopäiväkodeissa olevien lasten mikrobistoa ja puolustusjärjestelmän toimintaa.

Hyödylliset vaikutukset lasten puolustusjärjestelmään havaittiin jo kuukauden jälkeen. Viisi kertaa viikossa toistuva viheraltistus monipuolisti immuunivälitteisiltä sairauksilta suojaavaa elimistön mikrobistoa lapsilla. Viherpihalla leikkivien lasten ihon ja suoliston mikrobisto muuttui samankaltaiseksi kuin luontopäiväkotien lapsilla, jotka vierailivat usein metsässä. Muutokset näkyivät myös veriarvoissa, jotka liittyvät pienempään riskiin sairastua autoimmuunisairauksiin ja allergioihin.

Vihertämisen vaikutukset olivat pitkäaikaisia. Muutokset näkyivät vielä vuoden seurannan jälkeen etenkin iholla ja suun mikrobistossa. Kontrolliryhmään verrattuna viherpihan saaneilla päiväkotilapsilla oli vähemmän potentiaalisia patogeenisia bakteereja eli taudinaiheuttajia ihollaan. Muissa tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että kun iholla on monipuolinen kattaus hyödyllisiä ja harmittomia luonnon mikrobeja, yksittäinen patogeeni ei pääse vallalle.

Vaikka kuntta tallaantui lasten leikkiessä, monimuotoinen ja hyödyllinen maanpinnan mikrobisto säilyi päiväkodin pihassa koko kahden vuoden seurannan ajan.

Monipuolista leikkiä, liikuntaa ja hyvinvointia

Tutkimuksessa havaittiin myös viherpihan myönteiset vaikutukset lasten leikkiin ja liikkumiseen, luontosuhteeseen ja koettuun hyvinvointiin. Eloperäinen materiaali lisäsi lasten toimintamahdollisuuksia päiväkodissa. Lapset saivat uusia virikkeitä luovaan leikkiin, ja heidän liikkumisensa lisääntyi ja monipuolistui. Lapset olivat kosketuksissa eloperäiseen materiaaliin eri aistein ja saivat uutta tietoa luonnosta – esimerkiksi istuttaessaan ja hoitaessaan kasveja. Tämä todennäköisesti vahvistaa lasten luontoyhteyttä ja ympäristövastuullisuutta.

Viherpiha vaikutti myönteisesti sekä lasten että aikuisten mielialaan, jaksamiseen ja motivaatioon päiväkodissa. Myös ilmanlaadun koettiin parantuvan, kun pöllyävät hiekka-alueet vaihdettiin luonnonmukaisiin materiaaleihin. Samankaltaisia viherpihojen vaikutuksia lasten hyvinvointiin, fyysiseen aktiivisuuteen, keskittymiskykyyn ja oppimiseen on havaittu muissakin maissa. 

Luonnon monimuotoisuutta lisää pihaan rakennettu kosteikkoalue, johon on istutettu muun muassa rantakukkaa (Lythrum salicaria). Kuva: Marja Roslund.

Viherpihojen suunnittelu

Lasten leikkipaikkojen suunnittelussa on otettu huomioon välittömään fyysiseen turvallisuuteen liittyvät seikat, mutta ympäristön turvallisuus lasten terveyden ja puolustusjärjestelmän kehittymisen kannalta on jätetty usein huomiotta. Asfaltti, sora, turvahiekka sekä muoviset putoamisalustat ja tekonurmikot ovat vallanneet modernit päiväkotien pihat ja leikkipaikat. Nykytiedon valossa tämä voi lisätä lasten riskiä sairastua puolustusjärjestelmän häiriöihin verrattuna tilanteeseen, jossa lasten arkeen kuuluu monipuolinen altistuminen viheralueiden mikrobiyhteisölle.

Lasten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta parasta on, jos päiväkoti- ja kouluympäristöt mahdollistavat monipuolisen luontoaltistuksen päivittäin. Pihoille ja leikkipaikoille suositellaan eloperäistä materiaalia, joissa on runsas ja monimuotoinen mikrobiyhteisö. Pihoille istutetaan monilajisia, kulutusta kestäviä pensaskasvustoja. Pihoilla on paljon irrallista ja muovattavaa luonnonmateriaalia, kuten maatunutta lehtikariketta, käpyjä ja tikkuja. Irralliset materiaalit ovat hyödyllisiä paitsi mikrobialtistuksen myös lasten kehityksen kannalta. Kun lapset osallistetaan viherpihojen hoitoon, kuten kasvien viljelyyn ja kasteluun, pihoista tulee tärkeitä ja merkityksellisiä heille.

Koska päiväkotien ja koulujen pihoilla on kova kulutus, suositellaan pihojen jakamista vyöhykkeisiin. Vyöhykkeisessä pihasuunnittelun mallissa luodaan tontin reuna-alueille metsämäistä ympäristöä ja pelastustie sekä perinteiset leikkialueet sijoitetaan lähelle rakennusta. Näiden vyöhykkeiden väliin sijoittuu metsän karikekerrokseen ja uudenlaisiin luonnonmukaisiin pihamateriaaleihin perustuva vapaan leikin alue. Sinne voidaan sijoittaa eri materiaaleja hyödyntäviä askelkiviä, pöllejä ja majanrakennuspaikkoja. Tämä osin karikepäällysteinen alue on hiekkalaatikkoon verrattava, maatuva leikkialue, jonka pintakerrosta täydennetään säännöllisesti.

Uusia viherrakennusmateriaaleja ja suunnitteluohjeistusta on testattu päiväkotipihoilla Espoossa ja Lahdessa. Kokemusten perusteella uudenlaiset viherpihat eivät lisää kunnossapidon tarvetta vaan tuovat siihen monipuolisuutta. Viheralueiden ja päiväkotipihojen kunnosta huolehtiva henkilöstö on kokenut työnsä mielekkyyden kasvaneen. He ovat tehneet yhteistyötä päiväkotien henkilökunnan kanssa, jotta lapset voidaan ottaa mukaan hoitamaan pihaa. Pihojen kunnosta huolehtivat ovat osaltaan mahdollistaneet sen, että pihalle jää sopivasti kasviperäistä, lapsia kiinnostavaa ainesta, kuten käpyjä tai lehtiä lasten haravoitavaksi. Toisena esimerkkinä ovat maapuut, joista lapset irrottavat tuohen. Tällöin sileään pintaan kannattaa sahata viiltoja, mikä takaa pinnan turvallisuuden myös sateella.

Tutkimuksen tuloksia ja sen pohjalta laadittuja suosituksia voidaan hyödyntää paitsi päiväkotien, koulujen ja leikkipaikkojen, myös vanhustentalojen ja muiden julkisten piha- ja puistoalueiden suunnittelussa ja rakentamisessa. Päiväkodeista saatujen kokemusten perusteella hallittu hoitamattomuus on parempi kuin kliinisesti hoidettu piha niin käyttäjien hyvinvoinnin kuin piha- ja puistoalueisiin liittyvän työn mielekkyyden kannalta.

Lapset otetaan mukaan viherpihojen hoitoon. Kuva Riikka Puhakka.

Teksti: Riikka Puhakka, Marja Roslund ja Aki Sinkkonen. Dosentti, FT Riikka Puhakka työskentelee akatemiatutkijana Helsingin yliopistossa Lahden yliopistokampuksella. FT Marja Roslund työskentelee tutkijatohtorina Luonnonvarakeskuksessa. Dosentti, FT Aki Sinkkonen työskentelee erikoistutkijana Luonnonvarakeskuksessa. Juttu on julkaistu Viherympäristö-lehden numerossa 1/2022.

Kirjoituksen pohjana olevat tutkimushankkeet on toteutettu yhteistyössä muun muassa Tampereen yliopiston ja Hämeen ammattikorkeakoulun kanssa.