Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Leikki menee metsään

Oletko pohtinut, onko sillä väliä ovatko leikkipaikat rakennettuja vai luonnonmukaisia tai millainen on ylipäätään hyvä ulkoleikkiympäristö? Jokaisella lapsella tulee olla oikeus luontosuhteen muodostamiseen. On siis aika lisätä luonnonmukaisia viheralueita ja lähiluontokohteita, jonne jokainen voi helposti päästä niin kävellen, pyörällä tai vaikka avustettuna.

Tiesitkö tämän?

Leikki on lapsen tapa oppia, käsitellä kokemaansa sekä harjoitella sosiaalisia suhteita ja tunne-elämän taitoja. Fyysisessä leikissä lapsen kehon käyttö ja motoriset taidot kehittyvät. Leikissä mielikuvitus pääsee valloilleen, jonka kautta lapselle tilanne voi olla suuri seikkailu. Tässä seikkailussa on mahdollisuus kehittää kielellisiä, matemaattisia, esteettisiä ja ympäristömyönteisiä taitoja. Leikin on tutkitusti todettu edistävän aivojen kasvua ja kehittymistä, parantavan muistia sekä tekevän lapsesta taidokkaamman oppijan sekä ajattelijan.

Leikki ja ulkona liikkuminen tekee hyvää jokaiselle – vauvasta vaariin. Edellä mainittujen hyötyjen lisäksi jo 15 minuutin oleskelu luonnossa alentaa verenpainetta, kohentaa mielialaa ja lujittaa sosiaalisia suhteita. Tutkimusten perusteella luonnon on havaittu vaikuttavan korjaavasti lasten yliaktiivisuuteen, keskittymishäiriöihin ja itseohjautuvuuden haasteisiin. Vastaavasti on tutkimustuloksia, joiden mukaan lasten saama viherkosketus auttaa vähentämään autoimmuunisairauksia ja allergioita.

Luontosuhteen on katsottu sisältävän kokemuksellista, emotionaalista ja toiminnallista suhdetta luontoon ja ihmisyhteisöihin. Viimeaikaisten luontosuhdetta tutkivien artikkelien valossa luonto tulee mieltää joksikin, minkä osa olemme – ei siis ihmisen ulkopuolella olevaksi. Omakohtaisten luonnossa olemisen kokemusten kautta opimme ymmärtämään luonnon monimuotoisuuden merkitystä ja ihmisen vastuuta monimuotoisuuden säilymiseen.

Luontokokemukset toimivat tärkeänä tekijänä ympäristövastuullisuuteen ja kestävän kehityksen ymmärtämiseen. Erityisesti lapsille tulisi antaa mahdollisuuksia tutkia lähiympäristöä, sanoittaa ja kuvittaa sitä. Esimerkiksi yhteisötaidekasvatuksen avulla voimme visioida millaiselta lähiympäristö näyttää tulevaisuudessa.

On siis perusteita sille, että lasten kasvu- ja leikkiympäristöissä pitäisi olla yhä enemmän luonnonmukaisia ympäristöjä ja että kaavoituksessa ja rakentamisessa tulisi huomioida luonnonmukaisuus. Pitäisikö kuitenkin huomioida jotakin muutakin?

Mahdollisuuksien metsät, pihat ja puistot

Moni tämän ajan lapsi tarvitsee aikuisen ideoita ja innostusta ulkona toimimiseen. Olemme orientoituneet yhä vahvemmin digiaikaan ja aivot odottavat nopeaa vastinetta tekemisellemme. Luonnossa vastaavia mekanismeja ei välttämättä ole. Ulkona leikkiin tarvitaan toisia ihmisiä, dialogia ja yhdessä olemista. Perheen yhdessäolon aikaa luonnon äärellä ei voi rahalla mitata. Se on kultaakin arvokkaampaa.

Harjoitellaan siis ulos lähtemistä säällä kuin säällä, vaikka pieni aika kerrallaan. Pimeän aikaan kannattaa mukaan pakata taskulamput ja tehdä “hämärähommia”. Talvi on monien mahdollisuuksien ihmemaa ja kaikesta lumiajasta kannattaa nauttia. Kevään ihmettely ja evästely ulkona jää varmasti jokaisen mieleen vuosikymmeniksi eteenpäin. Ideoita on runsaasti ja niihin kannattaa tarttua. Taitojen karttuessa lapset pärjäävät itsekseen tai kaveriensa kanssa lähipuistossa eväsretkellä, kunhan annamme siihen luvan ja mahdollisuuden.

Monet uudet päiväkotien ja koulujen pihat varustetaan yhä kumirouheella ja pehmeillä putoamisalustoilla. Lasta houkuttavat kivet aidataan pois käytöstä ja puuhun kiipeäminen kielletään. Kielletty paikka kuitenkin houkuttaa kokeilemaan juuri silloin, kun apu ei välttämättä ole lähellä eikä oikeita taitoja ole yhdessä aikuisen kanssa harjoiteltu. Onkin siis järkevämpää jättää kiivettäviä ja kavuttavia luonnonmateriaaleja pihoihin ja puistoihin. Harjoitellaan lasten kanssa yhdessä niitä motorisia taitoja, joita esimerkiksi puuhun pääseminen vaatii. Merkitään puuhun tarvittaessa korkeus, jonne on lupa kiivetä ja sovitaan tästä yhdessä. Annetaan lasten olla lapsia ja kannustetaan heitä ylittämään itsensä aika-ajoin. Siten kasvaa itseensä luottavia ja pystyviä yhteiskunnan tukipilareita. Ihan siellä metsän siimeksessä.

Metsät, lähiluonto ja puistot ovat arvokkainta pääomaamme Pohjoismaissa. Vastaavia jokamiehenoikeuksia ei muualla ole. On hyvä muistaa, että kaikilla lapsilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia ja oikeutta luontosuhteen rakentamiseen.  Pandemia-aika on lisännyt monen lapsen luontosuhteen kehittymistä perheiden siirryttyä harrastamaan ulos. On kuitenkin lapsia ja perheitä, joiden kehitys on saattanut olla vastakkainen.

Voiko luontosuhteemmekin polarisoitua, ellei kaikille ole löydettävissä helposti tavoitettavaa lähiluontokohdetta?  Pyritään siis ihanteeseen, jossa jokaisella lapsella on oikeus luontosuhteeseen. Luontosuhde syntyy, kun lapsi saa olla luonnontilaisessa ympäristössä.

Lisätietoja:

RT 103084Päiväkodin ja perusopetuksen tilat.
Ulkotilojen suunnittelu -ohjekortti

RT-ohjekortti päiväkotien ja koulujen ulkotilojen suunnittelusta on laadittu lapsen oppimisen, kasvun ja kehityksen näkökulmasta lasten tarpeita kunnioittaen. Ohjeessa huomioidaan päiväkotien ja koulujen toimintaa ohjaavat asiakirjat, mutta se soveltuu myös leikki- ja liikuntapaikkojen sekä pihojen suunnitteluun.

Ulkotila nähdään pedagogisena toimintaympäristönä, jossa kehittyy niin leikki, luovuus, liikkuminen kuin esimerkiksi digitaidot. Ohjeessa annetaan malleja toimintojen sijoittumiselle sekä muun muassa kasvillisuuden hyödyntämiselle. Erityisesti huomionarvoista on ohjeen suositus, jonka mukaan ”lähimetsä tai lähiviheralue sijaitsee korkeintaan 300 metrin etäisyydellä päiväkodista, ellei päiväkodin tontilla ole omaa metsikköä. Alle 300 metrin etäisyys mahdollistaa säännöllisen vierailun viheralueella”. Tämä tulisikin huomioida kaavoituksessa, erityisesti kasvukeskuksissa.

Kaavoittajan muistilista

Kaikilla on oikeus lähiluontoon. Varmista, että:

  • riittävän laaja lähimetsä tai viheralue on enintään 300 metrin päässä koulusta tai päiväkodista.
  • lähimetsään on turvallinen viheryhteys tai jalkakäytävä.
  • virkistykseen soveltuvia ja laadukkaita luontoalueita on suunnittelualueella riittävästi. Mitä enemmän viheralueita rakennetaan, sitä vähäisempi on kuluminen ja ruuhkautuminen yksittäisissä kohteissa. 
  • viherrakenne muodostaa kulkukelpoisen, verkostomaisen rakenteen aina lasten kotipihalta kaupungin reunoilla oleville laajemmille virkistysalueille.
  • julkinen liikenne tukee viheralueille pääsyä. Liikennejärjestelyt on hyvä huomioida jo kaavoitusvaiheessa ja varmistaa, miten lähiluontoon pääseminen mahdollistuu julkisella liikenteellä.
  • kunnalla on mittarit ja arviointitavat, joiden avulla voidaan selvittää virkistyskäyttöpaineen kohdentumista ja alueiden riittävyyttä.

Muistisääntö: 
Viherrakenteen verkostomaisuudella – esimerkiksi kaupunkipuistoverkostolla – lisätään kaikkien kansalaisten fyysistä aktiivisuutta, ulkoilureittien jatkuvuutta ja luonnon hyvinvointivaikutuksien saavutettavuutta tasa-arvoisesti kaikille.

Maisemasuunnittelijan ja
maisema-arkkitehdin muistilista

Leikkipaikan ja päiväkoti- tai koulupihan suunnittelussa varmista, että:

  • osallistat suunnitteluun lähialueen lapset, nuoret ja perheet. Kysy, kehitä yhdessä ja ole avoin ehdotuksille.
  • ulkotilat tukevat oppimista, kasvua ja kehitystä. Ulkotila tarjoaa mahdollisuuksia oppimiseen olemalla moniaistinen sekä toimintaan ja vuorovaikutukseen kutsuva. Oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.
  • päiväkoti- ja koulupiha mahdollistaa säännöllisen luontokosketuksen, mikä edistää lasten ja nuorten psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia. Pihan tulee olla monimuotoinen ja siellä pitää kasvaa puustoa, joka muun muassa innostaa liikkumaan, luo varjoa kesän paahteeseen, ylläpitää ja parantaa pienilmastoa.
  • ympäristö kannustaa monipuoliseen liikkumiseen siten, että kaikenikäisillä ja taitoisilla on mahdollisuus saada myönteisiä kokemuksia liikkumisesta.
  • materiaalien kierrättävyys, kestävyys ja korjattavuus.

Teksti ja kuvat: Mari Parikka-Nihti. Kirjoittaja toimii lasten luontotoiminnan asiantuntijana Suomen Latu ry:ssä. Suomen Latu ry on valtakunnallinen ulkoilujärjestö, jonka tavoitteena on, että jokainen löytää itselleen mielekkään tavan ulkoilla ja liikkua luonnossa. Juttu on julkaistu Viherympäristö-lehden numerossa 1/2022.