Liikunta – edullisin henkivakuutus

Kaikki toimet, joilla lisätään väestön liikkumista, voidaan nähdä sijoituksena tulevaisuuteen niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta. Osalle ihmisistä liikunta on luonnollinen osa arkea, kenties jo lapsesta lähtien. Erityistä huomiota soisi kohdistettavan väestön osaan, joka ei harrasta liikuntaa missään muodossa.

Kynnystä aloittaa liikuntaharrastus pitäisi saada mahdollisimman matalaksi. Moni saattaa kokea kuntosalin tai muun ohjatun harrastuksen aloituskynnyksen liian suurena. Tässä kohtaa luonnossa liikkuminen, pururadat, ulkokuntoilupaikat ja muut matalan kynnyksen liikuntamahdollisuudet astuvat kuvaan. Kävelyreitin ääreltä löytyvä rekkitanko, vatsapenkki tai muu vastaava helposti lähestyttävä kuntoiluväline saattaa houkutella kokeilemaan, josko saisi vedettyä yhden leuan tai muutaman vatsalihaksen. Jos ja kun se onnistuu, tunne itsensä ylittämisestä on monesti paras palkinto, mikä kasvattaa halua tehdä saman uudestaan.

Ulkokuntoilupaikkojen merkitys on korostunut entisestään parin viime vuoden aikana, kun koronavirustaudin vuoksi sisäliikuntapaikkojen käyttöä on rajoitettu. Myös moni muu kuin liikunnallinen harrastus on saattanut jäädä vähemmälle. Sen sijaan puistojen käyttöä ei ole rajoitettu, ja niiden merkitys niin liikunnallisena kuin sosiaalisena kohtaamispaikkana on korostunut.

Millainen on hyvä ulkoliikuntapaikka?

Ulkokuntoilupaikoille on nykyään tarjolla hyvin moninaisia välineitä. Ne voidaan jakaa ominaisuuksien perusteella staattisiin ja dynaamisiin välineisiin tai käyttäjäryhmän mukaisesti.

Staattisissa välineissä käyttäjän keho, sen hallinta sekä voima, toimivat liikkeen vastuksena. Perinteisiä tällaisia välineitä ovat lenkkipolkujen varsien peruskuntoiluvälineet. Tähän ryhmään on viime vuosien aikana liittynyt StreetWorkout kuntoiluvälineet ja Ninja Warrior tyyliset esteradat, joissa yhdistyvät kehon voima sekä kehon monipuolinen hallinta taitoa vaativiin liikeisiin.

Dynaamiset kuntoiluvälineet sisältävät esimerkiksi nivelmekanismin liikkeen mahdollistamiseksi. Näissä välineissä keho toimii avustettuna liikkeen vastuksena. Välineessä voi olla myös vastuspainot, joita käyttäjä voi säätää oman voimatasonsa mukaisesti.

Käyttäjäryhmän mukaisesti ulkokuntoiluvälineet voidaan karkeasti jakaa liikuntarajoitteisille, senioreille, yleiskuntoilijoille ja aktiiviliikkujille tarkoitettuihin. Tämä jako on osittain häilyvä, koska esimerkiksi liikuntarajoitteisuus tai käyttäjän ikä ei aina estä yleiskuntoilua tai aktiiviliikuntaa. Kuitenkin tällainen jaottelu antaa parhaiten kuvan välineiden ominaisuuksista.

Liikuntarajoitteisille ja senioreille tarkoitetut kuntoiluvälineet sisältävät ylimääräisiä tartuntaotteita, jotta käyttö on turvallista, vaikka liikuntakyky olisi rajoittunut tai heikentynyt. Valmistajilla on näille käyttäjäryhmille tarjottavana staattisia välineitä, kuten tasapainoradat ja -tasot reunustavin käsijohtein, sekä dynaamisia välineitä, kuten jalkapyörät- ja prässit, vartalonkiertovälineet ja ylävartaloa harjoittavat välineet. Osalla tällä käyttäjäryhmää lihasvoima ja kehonhallinta on erityisen heikkoa, jolloin välineissä on enemmän panostettu nivelten liikkuvuuden ja kehon hallinnan ylläpitoa tukeviin ominaisuuksiin. Erikseen on myös ylävartaloharjoituksiin tarkoitettuja välineitä pyörätuolia käyttäville, joissa pyörätuolista ei tarvitse nousta.

Yleiskuntoilijoille ja aktiiviliikkujille soveltuvat lähes kaikki kuntoiluvälineet. Kuitenkin on huomioitava, että nämä käyttäjäryhmät ovat hyvin moninaisia liikuntatottumuksissaan. Toiset yleiskuntoilijat saattavat olla satunnaisia välineiden käyttäjiä, jotka tuntevat olonsa turvalliseksi perinteisten staattisten tai yksinkertaisten nivellettyjen välineiden käyttäjinä, kun taas toiset ovat tottuneet sisäkuntosalien vastapainovälineisiin ja toivovat tällaisia myös ulkokuntoilupaikoille.

Aktiiviliikkujille kuntoiluvälineen toiminnallisuus ei aina ole tärkeintä vaan se, että ulkokuntoilupaikkoja ylipäätään on ja että niitä voi käyttää ulkoilun yhteydessä. Heille on tärkeää myös tietää, mistä kohteesta löytyy juuri heidän suosimalle kuntoilumuodolle soveltuvat välineet.

Jos ulkokuntoilupaikasta tehtäisiin täydellinen, siinä huomioitaisiin kaikki käyttäjäryhmät, kuntoiluvälineillä saataisiin harjoitetuksi kaikkia lihasryhmiä ja välineet olisivat käyttäjien toiminnallisten mieltymyksien mukaisia. Kohteen tilatarpeen ja käytössä olevien taloudellisten resurssien vuoksi tällainen ei yleisesti ole mahdollista.

Kun puhutaan hyvästä kuntoilupaikasta, on pohdittava, halutaanko huomioida kaikki käyttäjäryhmät vai halutaanko kuntoilupaikka profiloida tietyn käyttäjäryhmän mukaiseksi. Jos tavoitteena on tarjota hyvä kuntoilupaikka käyttäjille, jotka haluavat ulkokuntoiluvälineiltä vastaavia ominaisuuksia kuin sisäkuntosaleissa, on kohteeseen valittava dynaamiset painopakalliset välineet sekä leuanveto- ja dippitangot, vatsapenkit ja muita staattisia aktiiviliikkujan kuntoiluvälineitä. Jos kohde taas halutaan tarjota mahdollisimman monelle käyttäjäryhmälle, olisi välineet hyvä valita kaikkia lihasryhmiä tukevaksi. Jos kohteesta halutaan luoda ”matalan kynnyksen” kuntoilupaikka, jonka tarkoitus on rohkaista kaikkia ihmisiä lisäämään liikkumistaan, ja jonne kaikilla on mielekästä poiketa, kohdetta ei pidä profiloida yksittäisen käyttäjäryhmän tarpeisiin.

Ulkokuntoilupaikat ovat vapaita kaikille ja kuntoilu tapahtuu muut kuntoilijat huomioon ottaen. Vaikka muut käyttäjät eivät arvostele toisten tekemistä, suuri osa käyttäjistä tuskin tuntee itsensä tervetulleeksi kohteeseen, jossa on vain tietyn kuntoilumuodon edustajia.

Ulkokuntoilupaikkojen turvallisuus

Ulkokuntoilupaikka on kohde, jonka omistaja tarjoaa käyttäjilleen palvelua, joten näissä on huomioitava kuluttajaturvallisuus. Kohdetta suunniteltaessa ja välineitä valittaessa on hyvä huomioida, että ne ovat standardin EN-16630 mukaisia. Alueen ollessa lähellä leikkipaikkaa, on myös mahdollista, että kuntoiluvälineiden tulee täyttää standardin EN-1176-1 vaatimuksia, jolloin esimerkiksi kuntoiluvälineiden putoamisalueen koko ja alustan iskua vaimentavat ominaisuuden voivat olla tiukemmat kuin mitä kuntoilupaikoille on säädetty.

Jos nämä kaksi erityyppistä aluetta ovat lähekkäin, mutta halutaan että molemmille alueille riittää niille tarkoitetut standardit, on alueet erotettava toisistaan käytävällä, istutusalueella, aidalla tai muulla vastaavalla. Kannattaa kuitenkin muistaa, että leikkivät lapset eivät erottele, mitkä välineet ja alueet ovat leikkiin suunnattuja ja mitkä kuntoiluun. Jos lapset haluavat käyttää kuntoiluvälineitä leikinomaisesti, eivät aidat tai istutukset tätä estä.

Paras tapa erottamiseen onkin riittävä etäisyys, eli alueet ovat yksinkertaisesti täysin erillään. Yksiselitteistä tapaa ei kuitenkaan ole, vaan asia tulee ratkaista kohde- ja suunnitelmakohtaisesti.

Teksti: Kaj Söderlund ja Turkka Latonen. Kaj Söderlund toimii työnjohtajana ja Turkka Latonen myyntipäällikkönä J-Trading Oy:ssä. Juttu on julkaistu Viherympäristö-lehden numerossa 1/2022.