Kaupunkipuun arvo

Luonnon tarjoamia ekosysteemipalveluita katsotaan ihmiskeskeisesti: ne ovat hyötyjä ja välttämättömyyksiä, joita ihmiselle koituu. Ne jaetaan tuotantopalveluihin, kulttuuripalveluihin sekä säätely- ja ylläpitopalveluihin. 

Onko omena ruokaa vai psyykkistä hyvinvointia? 

Kaupunkipuiden tuotantopalvelujen merkitys on vähäinen. Vaikka pihalta kaadettu puu saattaakin päätyä takkapuiksi, puistopuu penkiksi tai omenapuusta saada satoa, näiden asioiden merkitys kuulunee kuitenkin enemmän kulttuuripalveluihin: omenapuun kasvun ja vuodenaikaisen rytmin seuraaminen tuo luontoyhteyttä ja ajan tunnetta. Poimiessaan omenan hoitamastaan puusta ihminen saattaa kokea voimaantumista siitä, että on pystynyt itse kasvattamaan ruokaa. Sadolla ei välttämättä ole hänen ruokaturvalleen käytännön merkitystä, mutta mielekäs tekeminen ja tyytyväisyys tuovat psyykkistä hyvinvointia. 

Mikä on kaupunkipuu? 

Kaupunkipuulla tarkoitetaan tässä artikkelissa rakennetussa ympäristössä kasvavaa puuta, joka voi olla istutettu tai luontaisesti syntynyt. Se voi olla pihapuu, puistopuu tai katupuu, ja kasvaa tienvarrella, joutomaalla, kylässä tai kaupungissa. Yhteistä kaupunkipuille on, että ne ovat alttiita ihmisen vaikutuksille ja puiden hoito on usein yksilöllistä. Taajamametsät jätetään tämän tarkastelun ulkopuolelle. 

Rakennetun ympäristön puut ovat maiseman, tilanjakamisen ja kulun ohjaamisen elementtejä. Puistossa puut ja pensaat usein vaikuttavat siihen, missä halutaan oleskella, varsinkin kesäkuumalla. Vanhojen pihapiirien ja kaupunkien keskustojen puusto kertoo myös ajastaan, kuten Turun keskustan palokujanteet. 

Viihtyisyyttä ja terveyteen vaikuttamista 

Kuumassa asfalttierämaassa on mukavampi olla puun varjossa. Osa puiden viilentävästä vaikutuksesta tulee haihduttamisesta: kun lehdistä haihtuu vettä jatkuvana virtana ilmarakojen ollessa auki ja yhteytyksen toimiessa, sitoutuu samalla lämpöä, ja ilma ympärillä viilenee. 

Haihduttamalla suuria määriä vettä puut auttavat myös hulevesien hallinnassa, jos hulevettä ohjataan ja varastoidaan puiden käyttöön. 

Puut vähentävät hulevettä myös pisaravaimennuksena: sateella puun lehdille, oksille ja runkoon jää vesipisaroita, joista vesi haihtuu päätymättä maahan. Pisaravaimennus auttaa siis hulevesien hallinnassa sateen aikana, ja haihdutus sateen jälkeen pidemmällä aikavälillä. 

Puun kyky haihduttaa riippuu suoraan siitä, kuinka paljon puulla on lehtipinta-alaa. Isolla puulla, jonka latvus ja kokonaislehtipinta-ala on suuri, on suurempi potentiaali haihduttaa vettä ja napata pisaroita kuin pienellä puulla. Sama pätee hiilensidontaan, ilmansaasteiden sitomiseen ja viilentämiseen.  

i-Tree arvottamisen apuvälineenä 

Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa tutkimuksessa käytettiin kaupunkipuille soveltuvaa i-Tree Eco -mallinnusohjelmaa. Sillä mallinnettiin puiden vuotuinen hiilensidonta, puissa oleva hiilivarasto ja näiden rahallinen arvo, puiden pisaravaimennuksena vähentämän huleveden määrä ja tämän arvo vältettyinä jäteveden käsittelykustannuksina sekä puiden sitomien kaasumaisten ilmansaasteiden ja pienhiukkasten määrä ja tämän arvo vältettyinä terveydenhoitokuluina. Lähtötietoina käytettiin kaupunkien puurekisterien tietoja ja lisäksi tehtiin puustoinventointeja. Mallinnus antaa taloudellisten arvojen lisäksi monia puustoa kuvailevia tietoja, kuten puiden lehtipinta-alan, massan ja latvuspeittävyyden. 

Esimerkkinä kerromme Turun Kupittaanpuiston tuloksia. Vuonna 1820 perustettua Kupittaanpuistoa pidetään Suomen vanhimpana kaupunkipuistona. Sen historia ulottuu paljon pidemmälle, sillä perimätiedon mukaan piispa Henrik on kastanut ensimmäiset suomalaiset kristinuskoon Kupittaan uhrilähteellä vuonna 1155. 

1500-luvulla Kupittaa oli yleinen markkinapaikka. Kupittaalla vietettiin mm. turnajaisia, keskikesän juhlia ja Floran päivää. Se on toiminut myös mestauspaikkana. 1700–1800-luvuilla puistossa oli vilkasta kylpylätoimintaa, ja varsinainen puisto perustettiin kylpylävieraiden kävelypuistoksi. Vanhimmat puistossa nykyään kasvavat puut ovat 1880-luvulla istutettuja tsaarinpoppeleita. Kupittaalla on toiminut myös puutarhakoulu nykyisen Seikkailupuiston alueella. 

Kupittaanpuisto on monipuolinen ja toiminnallinen puisto, joka on merkittävä ajanvietepaikka kaupunkilaisille sen tarjoamien monien käyttömahdollisuuksien takia. Puiston alueella sijaitsevat lintulampi, maauimala, leikki- ja liikennepuistot, luistinrata, skeittipuisto, velodromi ja kahdeksan palloilukenttää.  

Kupittaanpuiston arvokas puusto 

Kupittaanpuistossa kasvaa yli 1300 puuta, jotka kuuluvat 28 sukuun. Puutaksoneita on 112. Puulajiston monimuotoisuudessa näkyy puiston historia ja nykyinen tavoite kaupunkipuuston monipuolistamiseen. Puuston halutaan kestävän häiriöitä, kuten myrskyjä, tauteja ja tuholaisia, ja samalla toimivan monessa tehtävässä. Tähän tarvitaan puuston monimuotoisuutta ja runsautta. 

Puuston runsautta voidaan kuvailla latvuspeittävyyden ja lehtipinta-alan avulla. Kupittaanpuiston puut peittävät 20 prosenttia maapinta-alasta. Tämä on puistolle kohtalaisen pieni latvuspeittävyys ja johtuu pääasiassa siitä, että puiston 34 hehtaarista urheilualueita on 15 hehtaaria, asvalttia yksi hehtaari ja muuta läpäisemätöntä pintaa kymmenen hehtaaria. Vertailun vuoksi esimerkiksi Tukholman kaupungissa puiden latvuspeittävyys on 24, Torontossa 27 ja Atlantassa 37 prosenttia. 

Puuston lehdet ja neulaset maahan levitettyinä peittäisivät yli 30 hehtaaria. 15 yleisimmän lajin osuudet ilmenevät oheisesta taulukosta. 

Puiden nykyinen hiilivarasto on kohtalainen, reilut puoli miljoonaa kiloa. Hiilen- ja ilmansaasteiden sidonta vuodessa tai vältetyt hulevedet vuodessa eivät kuitenkaan päätä huimaa, varsinkaan taloudelliselta arvoltaan. 

Puiden rakenteellinen arvo on huomattava, lähes 2,5 miljoonaa euroa. Tämä on investointi, joka olisi satsattava perustamiseen ja hoitoon, jos Kupittaanpuiston puut jouduttaisiin kasvattamaan alusta samaan toiminnalliseen vaiheeseen. Olemassa olevaa puustoa kannattaa säilyttää. 

Puut elämän asuinsijoina 

i-Tree Ecolla pystytään mallintamaan vain paria asiaa. Kupittaanpuiston merkitystä virkistys- ja liikuntapaikkana ja hyvinvoinnin tuojana emme pysty kokonaisuudessaan arvottamaan. 

Muun eliöstön elämän mahdollistamista eli monimuotoisuuden tukemista ei lasketa ekosysteemipalveluksi, vaikka monimuotoisuus on myös niiden perusta. Puiden asukkaat -kirjan (Keto-Tokoi & Siitonen 2021) mukaan Suomessa elää noin 12 000 tunnettua lajia, jotka ovat suoraan riippuvaisia elävistä tai kuolleista puista. Tämänkään arvoa ei pystytä laskemaan millään ohjelmistolla. 

i-Tree-hanketta rahoittivat osallistuvat tahot Helsinki, Pori, Tampere, Turku ja Helsingin seurakuntayhtymä/Malmin hautausmaa sekä Maiju ja Yrjö Rikalan Puutarhasäätiö ja Luke. Tutkimuksesta väitöskirjaansa valmistelevan jatko-opiskelija Miia Mänttärin työtä rahoittavat lisäksi Pro Flora et Fauna Fennica ja Wihurin säätiö. Kirjoitus perustuu osittain Inkeri Salon pro gradu -tutkielmaan Kupittaanpuiston puustosta. 

Teksti ja kuvat: Eeva-Maria Tuhkanen. Kirjoittaja toimii erikoistutkijana Luonnonvarakeskuksessa ja sivutoimisena arboristina. Juttu on julkaistu Viherympäristö-lehden numerossa 2/2022.