Kaupunkimetsä valtaa Pariisin

Pariisin matkailijoille tutuista monumentaalisista aukioista ja risteyksistä on kohta vain muisto jäljellä. Kaupungin johto on nimittäin ottanut ilmaston lämpenemisen haasteet vakavasti ja istuttaa yhteensä 40 hehtaaria metsää eri puolille suurkaupunkia.

Pariisin kaupunki aikoo istuttaa 170 000 uutta puuta suurkaupungin alueelle vuoteen 2026 mennessä. Kaupunginjohtaja Anne Hidalgo myöntää, että suunnitelma on kunnianhimoinen, mutta ilmaston lämpeneminen ei odota.

– Pariisin täytyy mukautua lämpötilojen nousuun. Ilmaston lämpenemistä seuraavan elin GIEC (Groupe d'experts intergouvernemental sur l'évolution du climat) varoittaa, että vuoteen 2050 mennessä 50 asteen hellepiikeistä tulee tavallisia. Meidän on reagoitava tilanteeseen jo nyt, jos haluamme, että kaupunki pysyy jatkossakin asuinkelpoisena, Anne Hidalgo sanoo.

Asfalttia revitään muun muassa Garnier-oopperan ja Lafayetten tavaratalon välistä, kaupungintalon pihasta, Gare de Lyon-aseman ympäriltä ja Seine-joen rannasta. Asfaltin poistamisen on todettu laskevan kaupungin lämpötilaa useilla asteilla. Ilmaa puhdistaville ja kaupunkilaisille varjoa antaville metsille oli alkuvaiheessa varattu Pariisin katukuvasta 30 hehtaaria, mutta tavoite on sittemmin nostettu 40 hehtaariin. 

– Luonto ottaa paikkansa paitsi talojen katoilla ja viherjulkisivuissa, myös kaduilla ja aukioilla. Nämä ovat rajuja muutoksia ja herättävät ymmärrettävästi myös vastustusta. Mutta pohjimmiltaan kaikki myöntävät, että Pariisin kaltainen suurkaupunki ei voi jäädä ekologisen siirtymän ulkopuolelle.

– Haasteena on mukautua ilmaston lämpenemiseen siten, että säilytämme kuitenkin kaupungin omaleimaisen ilmeen ja kansallisperinnön, Hidalgo toteaa.

Kaupunkimetsäprojektin taustalla on tutkimus, tai pikemminkin laskutoimitus, jonka mukaan risteykseen istutettu sadan neliön kokoinen metsä laskee lähikatujen lämpötilaa asteella.

Metrin levyinen pensaskaistale eristää kevyen liikenteen väylän ajoradasta. Periaatteena on istuttaa kasveja niin tiheään, että ne kasvavat nopeasti kilvoitellessaan valosta.

”Pariisissa asiat tehdään näyttävästi”

Kaupungin metsittymistä vastustavat erityisesti autoilijat, jotka valittavat ajoratojen ja parkkipaikkojen vähittäisestä häviämisestä. Autojen määrä onkin viime vuosina vähentynyt viidellä prosentilla joka vuosi. Autoruuhkien lisääntyminen ei ole itsetarkoitus, mutta yksityisautolla liikkumisen hankaloituminen on tietysti omiaan lisäämään julkisten kulkuvälineiden käyttöä. Myös lukuisten turistibussien parkkipaikkoinaan käyttämät aukiot katoavat katukuvasta. Lisäksi joidenkin maanalaisten parkkihallien ylimmät kerrokset täytetään mullalla, jotta kasvit pääsevät juurtumaan.

Pariisin nopea muuttuminen on herättänyt hämmästystä myös siksi, että nykyinen kaupunginjohtaja ei ole minkään ympäristöpuolueen edustaja. Osa kritiikistä on kohdistunut projektin mahtipontisuuteen. Kaupunkimetsiä kasvatetaan näkyville paikoille kuten Eiffel-tornin läheisyyteen ja oopperan taakse. Onko tämä kaikki todellakin tehtävä näin raflaavasti?

– Pariisissa asiat on perinteisesti tehty näyttävästi. Tämä on se kuva, joka ulkomailla on pariisilaisista, Anne Hidalgo paukauttaa.

Lapsia viilennetään vesiletkulla

Kasvillisuuden lisääminen on todellakin paljon muutakin kuin pelkkä julkisuustemppu. Asfalttia poistetaan myös koulujen pihoilta ja ensi syksyyn mennessä noin kolmenkymmenen oppilaitoksen pihat on istutettu täyteen varjostavia puita ja pensaita. Aidatut varjottomat koulujen ja päiväkotien asfaltti- tai betonipihat ovat nimittäin osoittautuneet käyttökelvottomiksi usein jo toukokuussa alkavien hellepiikkien aikana. Sisätiloissa lämpötila huitelee kolmenkymmenen asteen tienoilla ja henkilökunta on koittanut helpottaa lasten oloa muun muassa ruiskimalla heitä pihassa vesiletkuilla.

– Vielä jokin aika sitten minulle sanottiin, että harmi kun olet aikaasi edellä. Nyt kuuluu kuitenkin yhä useammin kehuja, että hyvä kun aloitin tämän homman ajoissa, Hidalgo kertoo.

Pariisin metsittäminen ei pysähdy keskustan myyttisiin kortteleihin. Seuraavana kasvit valtaavat alaa kaupungin laitojen leveiltä bulevardeilta.

– Aina voi tehdä enemmän ja paremmin. On tärkeää pitää rima tarpeeksi korkealla.

Metsä pystyyn kolmessa vuodessa

Kaupunkilaisia totutettiin metsäajatukseen ensin suuriin kukkapurkkeihin istutetuilla puilla, joita oli kätevä siirrellä paikasta toiseen. Nyt on kuitenkin tosi kyseessä ja asfaltti saa väistyä pysyvästi suurkaupungin kaduilta ja aukioilta. Kesän hellelukemat kipuavat kuitenkin joka vuosi yhä korkeammalle ja projektilla alkaa olla kiire. Pariisin kaupunki turvautuu japanilaisen botanistin Akira Miyawakin oppeihin. Miyawakin metodi perustuu poikkeukselliseen istutustiheyteen, joka kannustaa puita kilvoittelemaan valosta ja kasvamaan nopeammin. Vastaavasti maan alla juurakko tihenee, mistä on hyötyä joka yksilölle.

Tiheä metsikkö istutetaan paikallisista lajikkeista, jotka kasvavat usean metrin korkeuteen jo kolmessa vuodessa. Miyawakin mallin esikuvana on alkumetsien ekosysteemi, jonka biodiversiteetti on tavalliseen istutustekniikkaan verrattuna satakertainen. Yksi tiheän kaupunkimetsän lisäetu on sen sopeutuminen myös rajoitetulle kasvualustalle kuten katujen varsille ja aukioille. Pikametsän avulla voidaan lisäksi helposti yhdistää jo olemassa olevia viheralueita ilmaa raikastaviksi ketjuiksi. Ensimmäinen kokeiluluontoinen Miyawaki-metsä istutettiin Pariisin pohjoispuolelle jo vuonna 2018.

Pusikot houkuttelevat diilereitä

Koillis-Pariisin kaupunginosayhdistys seuraa kiinnostuksella metsä-projektin etenemistä. Yhdistyksen puheenjohtaja Yasid Aroissi muistaa varjoisten ja vehreiden saarekkeiden hävinneen aikanaan siksi, että puiden varjoon nousi nopeasti kodittomien ja pakolaisten telttakyliä. Lisäksi pusikoissa harjoitettiin monenlaista laitonta kaupan tekoa. Aroissi kysyykin nyt, miten tällä kertaa taataan, että viheralueet ovat turvallisia ja kaikkien kaupunkilaisten käytössä. Hän viittaa Eolien-puistoon, jonka ympärillä kiukkuiset asukkaat osoittavat mieltää lähes joka päivä. Yhä lisääntyvän huumeongelman kanssa kamppaileva kaupunki nimittäin ”luovutti” kyseisen viheralueen narkomaanien käyttöön, koska näille ei löytynyt mutakaan paikkaa. Korttelin asukkaat protestoivat joukolla, koska lasten ainoaan puistoon ei ole enää menemistä.

– Kaupungin isien betonointi-innostus on onneksi lopahtanut. Puisto-osastossa kai huomattiin, että varjottomassa betonipistossa eivät viihdy ääriainekset, mutta eivät myöskään tavalliset pariisilaiset.

Aroissi pelkää kuitenkin, että massiivisesta viheriöittämisestä koituu uusi ekologinen ongelma.

– 40 hehtaaria viheraluetta ja 170 000 puuta tarvitsee paljon kastelua, varsinkin helteellä. Jos kaikki tämä vesi otetaan Seinestä, sen ekosysteemi uhkaa vaurioitua, Yasid Aroissi miettii.

Multa imee tulvaveden

Vaikka asfaltin ja betonin poistamisen pääsyy on kaupunkilämpötilan nousu, se on tarpeellinen toimenpide myös Seine-joen lisääntyvää tulvimista vastaan. Vaikka Seinen pinta laskee kesällä hyvin alas, siihen laskevien sivujokien vesi yhdessä sadejaksojen kanssa saa veden nousemaan yli äyräiden. Myös kesäisin hellejaksoja seuraavat entistä rajummat rankkasateet aiheuttavat tulvia, koska kuivunut maaperä ei pysty kerralla imemään poikkeuksellisen suurta vesimäärää.

Pari vuotta sitten Seinen pinta kohosi kuusi metriä, vaikka vettä johdettiin varta vasten rakennettuihin tulva-altaisiin. Kahdeksassa viikossa Pariisiin ja sen ympäristöön satoi noin 23 senttimetriä vettä, mikä oli ennätys sitten vuoden 1959.

Suur-Pariisin ilmastoasioista huolehtivan Natureparif-organisaation johtaja Marc Barra kertoo betonoinnin tulleen tiensä päähän.

– Tulvat ovat luonnollinen ilmiö, joita ei voi välttää. Tehokkaan betonoinnin vuoksi niistä on kuitenkin tullut meille ongelma. Maa ei pääse imemään vettä, joka kulkeutuu asfaltin ja betonin päällä ja tulvii kellareihin ja metrokäytäviin.

– Meidän täytyy miettiä kaupunkirakentamista uudelta kantilta. Täytyy jättää maata näkyviin ja rakentaa kaupunkisoita, jotka toimivat tulva-aikana puskurina ja kuivina kausina vesivarastoina. Yksi hehtaari suoperäistä maata kykenee imemään peräti 15.000 kuutiota vettä. 

Marc Barra muistuttaa, että betonointi sekä näiden pinnoitusten ylläpito on kallista. Lisäksi ekosysteemiin puuttuminen vaatii jatkuvaa rukkausta. On tehtävä patoja ja ohjattava sadevettä paikasta toiseen.

– Luonnontilassa oleva maa hoitaa itse kaiken tämän. Ihmisen väliintuloa ei tarvita. Viheralueet ovat lisäksi monitoimisia: ne pitävät tulvat kurissa talvella ja viilentävät ja raikastavat ilmaa kesällä.

– Ei myöskään saa unohtaa kaupungeista jo kadonnutta biodiversiteettiä. Uskon luonnon palaavan lähivuosina kaupunkiympäristöön tavalla tai toisella, Barra sanoo.

Kuuma kaupunki karkottaa turistit

Katuja reunustavat puurivistöt saavat lähivuosina seurakseen nopeasti kasvavia kaupunkimetsiä, jotka viilentävät suurkaupungin lämpötilaa.

Helteinen suurkaupunki on tukala paikka paitsi sen asukkaille, myös turisteille. Jos maailman suosituin matkakohde ei tarjoa varjoa eikä viileyttä kesäkuukausina, erityisesti kaupunkimatkoja suosivat iäkkäimmät turistit menevät muualle. Pariisin turistitoimisto kehotti epätoivoissaan viime kesän hirmuhelteillä turisteja hakemaan viileyttä katakombeista, mutta sisäänkäynnille varjottomassa tien risteyksessä johtava kahden tunnin jono ehti ottaa mehut monesta. Edes Algeriasta tai Espanjasta tulleet turistit eivät jaksaneet patikoida pätsiksi kuumenneilla kaduilla vaan makailivat sen sijaan hotellissa kello 14 ja 18 välisen ajan. Moni palasi kotimaahansa pettyneenä, koska osa kohteista jäi kuumuuden vuoksi näkemättä.

Patricia Lemery Pariisin turistitoimistosta tietää, että hotellissa makailevat turistit eivät kuluta eivätkä täytä somea hauskoilla matkakuvilla.

– Museot ovat ilmastoituja, samoin tavaratalot. Lisäksi laadimme joka kesä internet-sivullemme kartan viileistä paikoista kuten puistoista ja Seinen rannan virkistysmahdollisuuksista sekä julkisista vedenottopisteistä, Lemery kertoo. Hän on kuitenkin huolissaan ilmaston lämpenemisen vaikutuksista turismiin ja toivottaa kaupunkimetsät tervetulleiksi.

– Kaunis ilma saa toki matkailijat hyvälle tuulelle, mutta Pariisiin ei yleensä tulla ruskettumaan eikä täältä tulla hakemaan hellettä vaan kulttuuria. Monet pienet hotellit sijaitsevat vanhoissa rakennuksissa, missä ei ole ilmastointia. Samoin nähtävyydet. Tulevaisuudessa ilmastointiratkaisut pitää miettiä uudelleen.

Helteen haittoja korostaa lisäksi turistien alati kasvava määrä. Vuosittain Pariisissa käyvistä 40 miljoonasta turistista suuri osa ajoittaa matkansa kevätkuukausille. Jonot kohteille ovat pitkiä ja sisäilma ilmastoinnista huolimatta kostean kuumaa. Pariisin kaupungin haasteena onkin lähivuosina tehdä kaupungista paitsi asuinkelpoinen myös houkutteleva paikka kesäturisteille.

Teksti ja kuvat: Virpi Latva. Kirjoittaja on freelancetoimittaja.
Juttu on julkaistu Viherympäristö-lehdessä 4/2021.