Marraskuun maisema

Ilmastonmuutoksen myötä marraskuumaisen sään määrä lisääntyy etenkin Etelä-Suomessa. Vaikka viime vuoden 2020‒2021 luminen talvi helli Suomea ja jopa helsinkiläisiä, voi talvea 2019‒2020 luonnehtia puolen vuoden marraskuuksi. Ilmastonmuutoksen myötä lunta tulee entistä harvemmin, pilvisyys lisääntyy ja sademäärä kasvaa. 

Marraskuusta, joka aiemmin oli kuukauden kestävä pakollinen paha, tulee jatkossa osa elämäämme entistä vahvemmalla tavalla. Marraskuu pitäisikin ottaa vahvemmin suunnittelun lähtökohdaksi. Todennäköisesti maisemaa suunniteltaisiin eri tavalla, jos suunnittelija ei kuvittelisikaan paikkaa ensisijaisesti kesällä. 

Ilmastonmuutokseen varautuminen on maisemasuunnittelussa ollut jo pitkään ajankohtaista esimerkiksi hulevesien suunnittelun osalta. Voisimme kiinnittää huomiota vielä enemmän siihen, miltä ihmisen elämä näyttää ja tuntuu uusissa pimeän vuodenajan olosuhteissa. Vaikka marraskuussa ulkona vietetään helposti vähemmän aikaa kuin kesällä, voivat kävelyt ulkoilmassa olla tärkeitä palauttavia hetkiä myös pimeään vuodenaikaan. 

Millainen maisema on marraskuussa? 

Jotta marraskuun maiseman voi ottaa lähtökohdaksi suunnittelussa, täytyy pohtia, kuinka marraskuun maisema oikeastaan eroaa kesän maisemasta. Marraskuun maisemalla on kaksi ilmettä: pimeän ja valoisan ajan ilme. Pimeänajan ilmiasu rakentuu päivän ilmiasun päälle. Pimeä maisema on kuin kanvaasi, jolle valaistus maalaa pimeänajan näkymät. Maisemasuunnittelun avulla luodaan ainakin kanvaasin muoto ja ominaisvärit, jotka näkyvät päiväsajan maisemassa. Pimeänajan maisema on erityisen tärkeä ihmisen kannalta, koska monien vapaa-aika sijoittuu nimenomaan ilta-aikaan. 

Valoisan ajan marraskuun maisemassa korostuu kasvillisuuden talvinen ilmiasu. Tilallisuus muuttuu, kun kausivihannat kasvit ovat pudottaneet lehtensä. Esimerkiksi lehtipuuvaltaisessa metsässä on yhtäkkiä avoimempi tilan tuntu ja pidempiä näkymiä, eivätkä lehtipuiden muodostamat näköesteet enää kätke takanaan olevia asioita. Puustoisella alueella tai metsässä maiseman seinämät muodostuvat sinne, missä on havupuita, rakennuksia tai maastonmuotoja. 

Puistojen maisema-arkkitehtuuri pelkistyy lehtien volyymin ja värien vähetessä. Tilalliset ja asetelmalliset sommitelmat tulevat uudella tavalla esiin. Maiseman päälinjat ja muodot pelkistyvät. Kasvillisuuden kerroksellisuudella sekä avoimien ja suljetumpien alueiden erolla on uudenlainen merkitys. 

Marraskuussa maiseman väripaletti ja tunnelma muuttuvat. Kun lumi ei talvella peitä kasvillisuutta, sen talviasulla on entistä enemmän väliä. Ensisilmäyksellä kasvillisuus voi näyttää elottomalta ja tylsältä, mutta todellisuudessa siinä on loputtomasti hienovaraisia sävyeroja, muotoja ja tekstuureita. Kaikella kasvillisuudella ei myöskään ole niin sanottua lepokautta samalla tavalla kuin lehtensä talveksi pudottavilla puilla. Kasvien vuoden kierto vaihtelee eri tavoin. Kausivihantien ja ainavihantien kasvien lisäksi on olemassa talvivihantia kasveja, joita esimerkiksi Englannin leudon talven puutarhoissa kutsutaan nimellä ”winter green”. 

Valaistus osana maisemaa 

Pimeään aikaan valaistus määrittää, mitä maisemasta näkyy ja millaisena tilana se hahmottuu. Normaalisti esimerkiksi puistoalueen valaistus koostuu valaistuista reiteistä, aukioista ja niiden yhteydessä mahdollisesti olevista erikoisvalaistuista kohteista. Mutta maiseman valaistusta voi myös ajatella koko maiseman kattavina alueina. Silloin mukana ovat pimeät ja hämärät osuudet. 

Myös reittien valaistusta voi ajatella niille muodostuvina valon tiloina. Maisemasuunnittelijaa tulisi erityisesti kiinnostaa, minkä muotoinen valokeila valaisimista tulee ja millaisia elementtejä valaisimen valokeilaan osuu. Esimerkiksi valokeilaan osuvat puut muodostavat visuaalisesti selvästi rajattua tilaa. Sen sijaan valoon osuva matalampi kasvillisuus voi lisätä valon piirtämään tilaan tekstuuria ja paikan tuntua. Valaistu reitti voi aukean tilan laidalla valaista samalla esimerkiksi puustoisen alueen reunan, jolloin maisematilan reuna näkyy myös kauempana avoimessa tilassa oleviin tarkastelupisteisiin. 

Valaistus on hiljalleen muuttunut välttämättömyydestä monipuoliseksi osaksi ympäristöä. Tekniikan ja valaistuskulttuurin kehitys on tuonut uusia mahdollisuuksia toteuttaa valaistuksen esteettistä puolta. Suurimmassa osassa käytännön tilanteita valaistuksella on varmasti jatkossakin hyvin funktionaalinen rooli, ja valaistuskaluston yhdenmukaisuus auttaa infrastruktuurin ylläpidossa ja hallinnoinnissa. 

Valaistusta ihmisille ja pimeää luonnolle 

Valaistus on aina osa ihmisen kokonaisvaltaista kokemusta ympäristöstään. Valaistuksen eri ulottuvuuksina voidaan nähdä esimerkiksi tarinankerronta, tila, historia, fyysinen paikan estetiikka, valo osana rakenteita, psykologinen vaikutus, biologiset vaikutukset ja aika. Valaistuksen suunnittelussa ylipäätään on yhä enemmän huomioitavia tekijöitä. 

Samaan aikaan, kun valolla voidaan luoda ihmiselle yhä viihtyisämpää ympäristöä, tulee valon määrää tietoisesti rajoittaa. Häiriövalolla on monia haittavaikutuksia muun muassa ihmisen terveyteen. Tarkentuva tieto valon haittavaikutuksista tuo valaistussuunnittelua lähemmäs ekologisen maisemasuunnittelun ja maisemanhoidon kenttää. Ihmisen lisäksi valolla on negatiivisia vaikutuksia muihin eliöihin.  

Eri lajit ovat hyvin eri tavoin herkkiä valolle, millä on vaikutuksensa laajemmin ekosysteemeihin. Helsingissä puhutaan jo pimeän verkostoista mahdollisena osana ekologisten verkostojen suunnittelua. Valon määrän rajoittaminen on varmasti ensisijaista, mutta myös kasvillisuusvyöhykkeiden hoidolla voidaan vaikuttaa valon kulkeutumiseen maisemassa. Ainavihantien kasvien muodostama suojavyöhyke voi rajoittaa häiriövalon kulkeutumista tai kenties suojata valolle muuten herkkiä alueita. 

Marraskuu lähtökohtana suunnittelussa 

Marraskuu maiseman suunnittelun lähtökohtana edellyttää valoisan ja pimeänajan maiseman suunnittelua selvästi eri tilanteina, mutta rinnakkain. Ihanteellista olisi, jos visualisointeja, pohjakuvia ja leikkauksia voitaisiin laatia tyypillisten kesää esittävien suunnitelmapiirrosten lisäksi talvikauden valoisasta ja pimeästä tilanteesta. Näissä tulisi esittää ainakin valon muodostamaa ja hahmottamaa tilaa, valokeilojen muotoa ja maiseman talvikauden ominaisvärejä ja muita piirteitä.  

Nykyaikaiset valaistuksen ideasuunnitelmat kuvaavat yleensä hyvin valon muodostamaa tilaa ja pimeänajan kokemusta. Niissä on kuitenkin monesti kuvattuna kasvillisuuden kesän tilanne. Kun valaistuksen suurin merkitys on nimenomaan lehdettömään aikaan vuodesta, olisi hyvä ottaa valaistuksen suunnitteluun mukaan käsitys maiseman olomuodosta valaistavana ajankohtana. Kasvillisuus ei osu valokeilaan pelkästään puiden erikoisvalaisussa. Myös reittien varrella valoon osuvat reunat on hyvä huomioida osana reitin vaihtelevia piirteitä. 

Maiseman marraskuun ilmeen suunnittelu vaatii tietoa kasvillisuuden yksilöllisistä kiertokuluista ja talviasuista. Myöhään kukkivat kasvit, värikkäät marjat ja talven törröttäjät ovatkin kuuluneet suunnittelun keinoihin jo pidempään. Tämän ajatuksen laajentaminen tarkoittaisi kaikkien suunnitelman kasvien talviasun ottamista huomioon. 

Marraskuu on kasvava osa elämäämme 

Marraskuu ei ole enää pelkkä ohi menevä paha, vaan siitä on tulossa osa elämäämme ja olemistamme. Sille ei tarvitse kuitenkaan kääntää selkäänsä, vaan siitä voi koittaa tehdä, ellei voimavaran, niin ainakin siedettävämmän. Monet ihmiset kokevat pimeän vuodenajan todella rankkana. Ihmisiä ei tule jättää marraskuun kanssa yksin, vaan tarjota ympäristöstä rikas kokemus vuodenajasta riippumatta. Tällöin elämä ehkä tuntuu vähän paremmalta marraskuun harmauden keskellä. 

Suomessa asunnot sisustetaan usein hillityin harmahtavin sävyin selkeiksi, pehmeiksi ja harmonisiksi. Miksemme rakastuisi samaan tapaan marraskuisen maiseman hienovaraisiin sävyihin ja melankoliseen tunnelmaan? Valaistuksen ja maisema-arkkitehtuurin yhteissuunnittelulla on valtavasti potentiaalia ja Suomessa on todella pimeää suuren osan vuodesta.  

Me voisimme olla maailman parhaita pimeän vuodenajan maiseman suunnittelijoita, jos emme haikailisi suunnittelupöydällä aina vain kesään. Hyvin marraskuun olosuhteissa toimiva suunnittelukohde on varmasti yleensä helpompi sovittaa toimivaksi kesäolosuhteisiin kuin toisin päin.  

Lisätietoja: 

Kirjoitus perustuu maisema-arkkitehtuurin maisteriohjelman diplomityöhön ”Marraskuun maisema”. 

Teksti ja kuvat: Säde Palmu. Kirjoittaja valmistui maisema-arkkitehdiksi joulukuussa 2020. Hän työskentelee suunnittelijana Sitowisen maisemasuunnittelussa. 
Juttu on julkaistu Viherympäristö-lehden numerossa 6/2021.