Kasvintuhoojat

Haitalliset kasvintuhoojat

Tässä ryhmässä esitellään laatutuhoojia, joita ei saa olla istutettavaksi tarkoitetuissa kasveissa lainkaan tai esiintymiselle on annettu tietty raja-arvo. Haitallisten kasvintuhoojien ryhmässä esitellään myös muita kasvinterveyteen vahingollisesti vaikuttavia tuhoojia, joiden esiintyminen voi olla satunnaista, mutta epidemioiden kohdatessa aiheuttavat merkittävää tuhoa. Myös näiden tuhoojien tunnistaminen on tärkeää.

Etanaiset

Etanaiset ovat lehtipistiäisiin kuuluvia kasvintuhoojia. Kirsikkaetanaisen isäntäkasveja ovat pääasiassa kirsikat, luumut ja päärynät. Se voi vioittaa myös aroniaa, orapihlajia, ruusukvitteniä ja pihlajia.

Hallamittari

Hallamittaria ja sen toukkia esiintyy omena-, luumu- ja kirsikkapuissa sekä metsä- ja puistopuista mm. tammilla ja lehmuksilla.

Havukantojäärä

Havupuunkantojäärä on 13-18 mm pitkä harmaakarvainen sarvijäärä. Havukantojäärä on hyvin yleinen, mutta metsätaloudellisesti vaaraton laji. Sitä tapaa usein tukkipinoilta.

Havununna

Havununna on suuri, valkosiipinen, perhonen, jonka etusiivissä on mustia poikkijuovia. Lajin takasiivet ovat harmaat. Havununnan vilkasliikkeiset toukat syövät havupuiden neulasia, ja joskus myös lehtipuiden lehtiä.

Havutikaskuoriainen

Havutikaskuoriainen on ruskeanmusta pitkittäisjuovainen kuoriainen. Laji pilaa havupuutavaraa kaivamalla pitkiä tikapuumaisia käytäviä pintapuuhun. Myöhemmin kuoriaisten mukanaan tuoman sinistäjäsienen rihmasto saa aikaan käytävien mustumisen. Havutikaskuoriaisen vioittama sahatavara ei kelpaa vientiin, mutta on teknisesti kelvollista moniin tarkoituksiin.

Hirvieläimet

Hirvi on varttuneiden havu- ja lehtipuutaimikoidemme merkittävin tuhoeläin. Hirvikannan koko vaikuttaa eniten hirvituhojen runsauteen. Hirvikanta on vaihdellut maassamme suuresti vuosien mittaan.

Hollanninjalavatauti

Hollanninjalavatauti on sienitauti, jota levittävät kaarnakuoriaiset Scolytus multistriatus, S. laevis ja Hylurgopinus rufipes. Vektorihyönteisiä ei toistaiseksi esiinny Suomessa, mutta lähimmät esiintymät ovat Virossa, Ruotsissa ja Venäjällä Viipurissa.

Jänikset

Jänikset (metsäjänis ja rusakko) nakertavat lehtipuiden ja joskus männyn taimien kuorta. Nuorten taimien latvojen katkominen on paikoittain yleistä. Jänis on valikoiva ravintonsa suhteen. Sille kelpaavat esim. paremmin aikuisten kuin nuorten puiden oksat.

Jättipuupistiäinen

Jättipuupistiäinen ja sen sukulainen sinipuupistiäinen (Sirex juvencus L.) ovat kaksi yleisintä havupuutavaraa vahingoittavaa puupistiäislajiamme. Jättipuupistiäinen iskeytyy mänty- ja kuusipuutavaraan, ja sinipuupistiäinen puolestaan vain kuusipuutavaraan.

Kastanjamiinaajakoi

Kastanjamiinaajakoin toukat syövät hevoskastanjan lehtiin pyöreitä miinoja (lehden ylä- ja alapinnat jäävät jäljelle toukan syödessä keskeltä tylppysolukon). Yksittäinen miina voi olla halkaisijaltaan kolmekin senttiä ja lehti voi olla niitä täynnä. Puistojen hevoskastanjat ruskettuvat ja lehdet putoavat ennenaikaisesti.

Kastanjatuhooja

Kastanjatuhooja on viime vuosina nähty harvakseltaan Etelä-Suomessa. Kookkaahkon perhosen siipienväli on naarailla 50-60 mm ja koiraalla 35-40 mm. Perhosen pohjaväri on valkoinen ja sinimustista pisteistä koostuvat raidat juovittavat siipiä ja vartaloa.

Kirjanpainaja

Kirjanpainajat (kirjanpainaja, pikkukirjanpainaja ja kiiltokirjanpainaja) ovat tummia noin puolen senttimetrin mittaisia kaarnakuoriaisia. Kirjanpainaja iskeytyy varttuneiden kuusten paksun kuoren alle. Pikkukirjanpainaja ja kiiltokirjanpainaja elävät ohuen kaarnan alla, yleensä pienempien kuusten latvuksissa. Kirjanpainajat ovat taloudellisesti merkittävin kuusta vioittava tuholaissuku, ja varsinainen kirjanpainaja on suvun lajeista vahingollisin.

Koivunmantokuoriainen

Koivunmantokuoriainen on kiiltävä kulmikas noin puolen senttimetrin mittainen kaarnakuoriainen. Laji iskeytyy koivun kuoren alle lisääntymään, useimmiten latvaosiin. Koivu alkaa kuivua latvasta alkaen, ja puun elinvoimaisuudesta riippuu, selviytyykö se hyökkäyksestä. Taloudellisesti merkittävää haittaa laji aiheuttaa etenkin piha- ja puistopuille. Koivunmantokuoriainen tappaa terveitä ja ennalta jo lievästi heikentyneitä puita.

Lehtinunna

Lehtinunnan on suurikokoinen yökkösmäisiin perhosiin kuuluva villakaslaji. Lehtinunnan karvaiset ja myrkylliset toukat syövät usein lehtimetsiä kokonaan paljaiksi, mutta lehtinunna esintyy meillä pohjoisrajallaan ja se tuskin on vielä suureksi vaaraksi Suomessa.

Lumimittari

Lumimittari muistuttaa hallamittaria, mutta koiraan etusiivet ovat hieman pitkänomaisemmat ja kapeammat, vähän vaaleammat ja ruskeahkon valkoiset tai valkeahkon kellanharmaat. Toukka on vähän paksumpi kuin hallamittarilla. Se on likaisen kellanvihreä, harvoin tummanvihreä. Toukan pää on mustahko tai ruskea ja mustatäpläinen.

Myyrät

Myyrät ovat metsän uudistusalojen ja pellonmetsitysten ongelma. Pahimmassa tapaukset ne pilaavat kokonaan uuden taimikon. Peltomyyrä aiheuttaa valtaosan kaikista myyrätuhoista.

Pilkkumäntypistiäinen ja ruskomäntypistiäinen

Pilkkumäntypistiäinen syö kaikkia männyn neulasvuosikertoja kesäkuun lopun ja syyskuun puolivälin välisenä aikana. Ruskea tai mustapäinen toukka, jonka kyljissä rivi mustia pilkkuja. Ruskomäntypistiäisen toukat syövät männyn neulasia. Noin 5-6 vuoden välein tavataan paikallisia joukkoesiintymiä, jolloin männiköitä syödään lähes neulasettomiksi.

Runkohaapsanen

Runkohaapsanen on haavan vahingollisin puuainestuholainen, jonka käytävät edesauttavat lahottajasienten pääsyä puuainekseen. Aikuinen haapsanen nakertaa haavan lehtiin rosoreunaisia reikiä. Merkittävimmät vahingot saa aikaan kuitenkin toukka. Se voi kaivertaa jopa metrin mittaisen 10-15 mm leveitä käytäviä haavan rungon keskustaan.

Ruusunversopistiäinen

Tunnetaan myös nimellä versosahiainen. Aikuinen yksilö on noin 5,5-6,5 millimetriä pitkä. Etu- ja keskiruumis ovat mustat ja jalat osittain keltavalkoiset. Toukka on noin 12 millimetriä pitkä ja väriltään ruskehtavanvaalea. Pää on vaaleanruskea. Eturuumiissa niillä on heikosti kehittyneet jalat.

Syreenikeijukas

Syreenikeijukas on Suomessa varsin uusi kaskaslaji ja se luokitellaan tulokaslajiksi. Sen isäntäkasveja ovat aitalikusteri (Ligustrum vulgare), lehtosaarni (Fraxinus excelsior) sekä syreenit (Syringa).

Tukkimiehentäi

Tukkimiehentäi on runsaan senttimetrin mittainen tumma pitkäkärsäinen kuoriainen. Sen kärsä levenee kärkeä kohti ja peitinsiivissä on kellertäviä poikkijuovia. Tukkimiehentäi nakertaa nuorten havupuuntaimien kuoreen epämääräisen muotoisia laikkuja paljastaen puuaineen sekä heikentäen veden ja ravinteiden virtauksia. Ravintosyönnin ulottuminen taimen ympäri aiheuttaa taimen kuoleman.

Uurrekorvakärsäkäs

Uurrekorvakärsäkkään isäntäkasveiksi sopivat monet puut ja pensaat sekä varvut. Se aiheuttaa eniten haittoja taimistoilla alppiruusuille ja atsaleoille sekä ruusuille. Suomessa lajia tavataan Etelä-Suomessa.

Haavanmustaverso

Haavanmustaversosieni tappaa kasvavia haavan versoja. Sen iskeytymisen tunnistaa lehtien ja kasvavien versojen kuolleesta, mustuneesta, solukosta. Jos tartunta sattuu lehtien olleessa jo isompia, voi tauti näkyä ruskeina tai mustina terävärajaisina laikkuina lehdillä isoissakin haavoissa. Mustaversotauti on yleinen sateisina kesinä voimakkaasti kasvavissa haavanvesakoissa. Haavanmustaversoa esiintyy koko maassa.

Koivunruoste

Koivunruostetta tavataan pienissä taimissa sekä metsässä että taimitarhalla, mutta ruoste vaivaa myös varttuneempiakin koivikoita. Ruosteen kesä- ja talvi-itiöpesäkkeet kehittyvät koivulla ja helmi-itiöpesäkkeet lehtikuusen neulasilla. Lehtikuusi on koivunruosteen väli-isäntäkasvi, mutta isäntäkasvin vaihto ei ole kuitenkaan ruosteelle välttämätöntä. Koivunruoste säilyy talven yli koivun silmusuomuissa ja pienissä sirkkataimissa.

Mesisienet

Mesisieni on maailmanlaajuisesti - jopa tropiikkia myöten - levinnyt sieni. Se on sekä ruokasieni että tuhonaiheuttaja. Euroopasta mesisientä on löydetty seitsemää eri lajia. Suomessa esiintyy kolme renkaallista ja yksi renkaaton mesisienilaji. Mesisienet kasvavat tiheinä rykelminä kannoissa, puiden tyvillä tai maan pinnalle tulevissa juurissa.

Männyntyvitervastauti

Männyntyvitervastaudin aiheuttaja on juurikääpä. Sieni lahottaa juuristoa ja aiheuttaa rungon tyven tervastumisen. Sairastuminen johtaa usein puun kuolemiseen. Sienestä tavataan Suomessa kahta eri tyyppiä, jotka ovat eri lajeja: S-tyyppi eli kuusenjuurikääpä ja P-tyyppi eli männynjuurikääpä.

Omenan lisäversoisuustauti

Omenan lisäversoisuustauti on vaarallinen kasvintuhooja, joka aiheuttaa omenapuilla versojen luutamaista kasvua ja satotappioita. Satotappiot johtuvat omenoiden pienestä koosta ja makuvirheistä. Jos tautia havaitaan tai epäillään löytyneen myytävistä taimista tai taimituotannosta, on viipymättä otettava yhteyttä kasvintarkastajaan.

Phytophthora-mikrobit

Phytophthora-mikrobit aiheuttavat sekä puille että taimille juurilahon lisäksi erilaisia laikkuja ja koroja versoon. Toistaiseksi metsäpuille haitallisia Phytophthora-lajeja on tavattu Suomessa vain taimitarhoilla. Metsäpuiden taimilla yleisin laji on ollut P. cactorum, jonka aiheuttama tauti on nimetty levälaikuksi.

Saarnensurma

Saarnensurma ilmenee hyvin monenlaisina oireina, joista kaikki voivat esiintyä myös muista syistä. Siten taudin tunnistaminen pelkästään oireiden perusteella ei ole mahdollista. Saarnensurman ensimmäisiä oireita ovat mm. tummat kuoliolaikut lehdissä ja lehtiruodeissa, kynnenpainallusta muistuttavat kuoririkot/repeytymät taimien ja nuorien puiden sekä korot vanhempien puiden oksissa ja rungossa.

Tervasroso

Sienet P. pini ja C. flaccidum aiheuttavat männyssä tervasrosoa. Tauti aiheuttaa laajoja, pitkänomaisia, tummia, pihkaisia koroja kaikenikäisten mäntyjen runkoon ja oksiin alentaen etenkin tukkipuun määrää ja laatua. Usein sieni tappaa puun latvan koron yläpuolelta ja toisinaan koko puun, jos koro esiintyy puun tyvellä.

Versosurma, surmakka

Surmakkasienen aiheuttama versosurma on pääasiassa männyn tauti, mutta sitä tavataan myös kuusella sekä useilla muilla havupuulajeilla. Sienestä tunnetaan Suomessa kaksi geneettisesti ja ekologisesti erilaista muotoa: A- ja B-tyyppi. Männyllä tauti tappaa normaalioloissa kasvaimia ja oksia latvuksen alaosassa, mutta se voi muutamassa vuodessa levitä koko latvukseen.

Opi tunnistamaan

Toni Valon esitelmä Viheralan Taimipäivässä 19.11.2015 sisältää hyviä vinkkejä tuhoojien määrittelyyn puuvartisilla kasveilla.