Koivunruoste

Koivunruostetta tavataan pienissä taimissa sekä metsässä että taimitarhalla, mutta ruoste vaivaa myös varttuneempiakin koivikoita. Ruosteen kesä- ja talvi-itiöpesäkkeet kehittyvät koivulla ja helmi-itiöpesäkkeet lehtikuusen neulasilla. Lehtikuusi on koivunruosteen väli-isäntäkasvi, mutta isäntäkasvin vaihto ei ole kuitenkaan ruosteelle välttämätöntä. Koivunruoste säilyy talven yli koivun silmusuomuissa ja pienissä sirkkataimissa.

Koivunruoste Melampsoridium betulinum (Fr.) Kleb.

Kuvaus

Koivunruostetta tavataan pienissä taimissa sekä metsässä että taimitarhalla, mutta ruoste vaivaa myös varttuneempiakin koivikoita. Ruosteen kesä- ja talvi-itiöpesäkkeet kehittyvät koivulla ja helmi-itiöpesäkkeet lehtikuusen neulasilla. Lehtikuusi on koivunruosteen väli-isäntäkasvi, mutta isäntäkasvin vaihto ei ole kuitenkaan ruosteelle välttämätöntä. Koivunruoste säilyy talven yli koivun silmusuomuissa ja pienissä sirkkataimissa. Sienestä esiintyy erilaisia rotuja, jotka eroavat toisistaan taudinaiheuttamiskyvyn suhteen. Taudinaiheuttamiskyvyssä on eroja sekä koivulajien välillä että saman koivulajin sisällä. Koivunruostetta esiintyy koko maassa.

Koivunruosteen oranssinkeltaisia kesäitiöpesäkkeitä alkaa ilmestyä koivunlehtien alapinnalle kesäkuun loppupuolella.

Kesä-heinäkuun vaihteessa infektoituvat ensiksi taimien ja puiden alimmat lehdet, koska ruosteitiöiden itämiselle välttämätön pintakosteus pysyy niissä pisimpään. Heinäkuun aikana ruoste leviää koivunlehdillä ylöspäin ja sateisina ja viileinä kesinä ruoste lisääntyy nopeasti kellastuttaen koko taimen/puun. Talvi-itiöpesäkkeet kehittyvät koivunlehtien alapinnalle syksyllä. Ne erottuvat vielä vihreillä tai jo kellastuneilla lehdillä oranssinruskeina pieninä täplinä.

Maassa olevissa koivunlehdissä talvi-itiöt itävät ja tuottavat kantaitiöitä varhain keväällä samoihin aikoihin, kun lehtikuusen neulaset työntyvät esiin silmuista. Ilmavirtausten mukana kulkeutuvat kantaitiöt tartuttavat lehtikuusen neulasia, joiden pinnalle kehittyy pieniä pussimaisia helmi-itiöpesäkkeitä. Lehtikuusesta leviävät helmi-itiöt tartuttavat uudelleen koivunlehtiä.

Vioitus

Koivunruostetta esiintyy sekä taimitarhoilla kasvatettavissa koivuntaimissa että luonnontaimissa ja isoissa puissa. Tautia esiintyy usein samoilla paikoilla, koska sieni jää talvehtimaan ruosteen tartuttamien koivujen silmuihin tai pienien sirkkataimien ruosteisiin lehtiin.

Koivunruoste voi säilyä samalla kasvupaikalla vuodesta toiseen, koska se talvehtii kesäitiöinä koivun silmusuomujen alla tai pudonneissa koivunlehdissä. On mahdollista, että etenkin taimitarhoilla koivunruoste voi levitä pudonneista lehdistä, ellei lehtiä hävitetä.

Pahoina ruostekesinä ruoste kellastuttaa koivut jo heinäkuun lopussa aiheuttaen ennenaikaisen lehtien varisemisen. Etenkin ruosteen vaivaamien taimien versot eivät puudu kunnolla, mikä lisää niiden alttiutta pakkaskuivumiselle. Lisäksi keväällä lehtien kasvu ruosteen sairastuttamien koivujen silmuista on terveitä taimia heikompaa.

Torjunta

Taimitarhoilla ruoste aiheuttaa jatkuvaa haittaa taimien kasvatukselle. Ruosteen saastuttamat taimet eivät ole metsänviljelykelpoisia, sillä niiden kasvu on selvästi terveitä heikompaa. Metsissä koivikoiden kasvutappioita ei ole mitattu, mutta ennenaikainen lehtien putoaminen verottaa puiden kasvua.

Sateinen ja viileä kesä lisää taudin leviämismahdollisuuksia etenkin tiheissä kasvustoissa, missä kosteus viipyy pitkään. Tiedot koivunruosteriskin lisääntymisestä, mikäli kasvatetaan koivua yhdessä lehtikuusen kanssa, ovat toistaiseksi puutteelliset.

Taimitarhoissa koivunruoste voidaan torjua infektion alkuvaiheessa kemiallisesti. Sen sijaan keinot torjua ruostetta metsässä kasvavista taimista tai puista puuttuvat.

Lähde: Luke (Metla)

Kuvat