Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Uurrekorvakärsäkäs

Uurrekorvakärsäkkään isäntäkasveiksi sopivat monet puut ja pensaat sekä varvut. Se aiheuttaa eniten haittoja taimistoilla alppiruusuille ja atsaleoille sekä ruusuille. Suomessa lajia tavataan Etelä-Suomessa.

Uurrekorvakärsäkäs Otiorhynchus sulcatus

Kuvaus

Uurrekorvakärsäkkään isäntäkasveiksi sopivat monet puut ja pensaat sekä varvut. Se aiheuttaa eniten haittoja taimistoilla alppiruusuille ja atsaleoille (Rhododendron) sekä ruusuille (Rosa). Suomessa lajia tavataan Etelä-Suomessa.

Aikuinen kuoriainen on 7,5–10,0 millimetriä pitkä. Kuori on kiiltävä ja musta, siinä on havaittavissa kellertäviä suomulaikkuja. Toukka on 8,0–15,0 millimetriä pitkä. Väriltään se on kermanvärinen, lukuun ottamatta ruskeaa päätä. Toinen, edellä mainittua muistuttava ja samankaltaisia vioituksia tekevä laji on hieman pienikokoisempi pikkukorvakärsäkäs (Otiorhynchusovatus), joka on Suomessa melko yleinen.

Aikuisia uurrekorvakärsäkkäitä esiintyy alkukesästä eteenpäin. Aikuiset yksilöt munivat maahan, lähelle sopivaa isäntäkasvia. Yksittäinen naaras voi munia noin 500–1500 munaa. Munat kuoriutuvat noin kahden viikon kuluttua muninnasta ja niistä kuoriutuvat vaaleat toukat viettävät elämänsä maan alla syöden kasvien juuria. Toukat koteloituvat seuraavana keväänä. Uurrekorvakärsäkkäillä on yksi sukupolvi vuodessa.

Vioitus

Uurrekorvakärsäkäs syö lehtien reunoihin pyöreänmuotoisia koloja. Uurrekorvakärsäkkään toukat vioittavat juuristoa syömällä kasvin hiusjuuria, lopulta aiheuttaen kasvin kuihtumisen. Uurrekorvakärsäkäs on pääasiassa hämäräaktiivinen. Päivisin se on piiloutuneena kasvualustan tai maan raoissa. Päiväsaikaan sen läsnäolon voi huomata vain syötyjen lehdenreunojen perusteella.

Torjunta

Uurrekorvakärsäkkäiden partenogeneettisen lisääntymisen ansiosta niissä kehittyy helpolla sietokyky kemikaaleille.

Biologiset torjuntamenetelmät tehoavat hyvin kärsäkkäisiin. Kärsäkkään toukkia voidaan torjua Heterorhabdites- tai Steinernema-sukujen sukkulamadoilla. Sukkulamadot levitetään juuristolle kastelun yhteydessä kasvukauden alkaessa, kun on maa lämmennyt tai vaihtoehtoisesti elokuussa. Toinen mahdollinen torjuntakeino on Beauveria bassiana -sieni, joka loisii hyönteisessä aiheuttaen lopulta sen kuoleman. Pikkukorvakärsäkästä voidaan torjua samoin menetelmin kuin uurrekorvakärsäkästäkin.

Teksti ja kuvat: Toni Valo