Tukkimiehentäi

Tukkimiehentäi on runsaan senttimetrin mittainen tumma pitkäkärsäinen kuoriainen. Sen kärsä levenee kärkeä kohti ja peitinsiivissä on kellertäviä poikkijuovia. Tukkimiehentäi nakertaa nuorten havupuuntaimien kuoreen epämääräisen muotoisia laikkuja paljastaen puuaineen sekä heikentäen veden ja ravinteiden virtauksia. Ravintosyönnin ulottuminen taimen ympäri aiheuttaa taimen kuoleman.

Tukkimiehentäi Hylobius abietis L.

Kuvaus

Tukkimiehentäi on runsaan senttimetrin mittainen tumma pitkäkärsäinen kuoriainen. Sen kärsä levenee kärkeä kohti ja peitinsiivissä on kellertäviä poikkijuovia. Tukkimiehentäi nakertaa nuorten havupuuntaimien kuoreen epämääräisen muotoisia laikkuja paljastaen puuaineen sekä heikentäen veden ja ravinteiden virtauksia. Ravintosyönnin ulottuminen taimen ympäri aiheuttaa taimen kuoleman. Tukkimiehentäit voivat vioittaa jopa 80 prosenttia torjunta-aineilla käsittelemättömistä männyntaimista. Tukkimiehentäi on yleinen maamme etelä- ja keskiosissa. Lajia tavataan aina Pohjois-Suomea myöten.

Tukkimiehentäit aloittavat parveilunsa touko-kesäkuussa. Naaraat munivat aurinkoisilla paikoilla tuoreiden havupuunkantojen juuriin sekä tuoreisiin kuorikasoihin. Osa tukkimiehentäin muninnasta jatkuu kuitenkin aina syyskuulle asti, sillä naaraat pysyvät munintakykyisinä pienin väliajoin aina syksyyn saakka. Tukkimiehentäit aloittavat ravintosyöntinsä lisääntymispaikkojensa läheisyydessä olevista taimista levittäytyen myöhemmin taimikossa laajemmalle.

Munista 2-3 viikon kuluttua kuoriutuvat vaaleat, jalattomat, ruskeapäiset toukat elävät havupuunkantojen juurten kuoren alla syöden nilaa. Etelä-Suomessa toukkien kehitys kestää yleensä kaksi vuotta, kun puolestaan Pohjois-Suomessa toukilta voi kestää 5 vuotta koteloitua ja varttua aikuiseksi. Toukat kaivautuvat lyhyen matkaa juurten pintapuuhun koteloitumaan. Kotelovaihe kestää 2-5 viikkoa.

Kotelosta kuoriuduttuaan aikuistuneet tukkimiehentäit siirtyvät lähistön havupuuntaimiin järsimään kuorta ja nilaa. Pahin syönnista aiheutuva tuho keskittyy usein alkukesään, sillä loppukesällä tukkimiehentäit käyttävät ravinnokseen myös muita kasveja. Aikuiset elävät useita vuosia talvehtien maahan kaivautuneena.

Vioitus 

Tukkimiehentäit syövät havupuuntaimia etenkin hakkuun jälkeisenä kesänä istutettavilla uudistusaloilla sekä 2-5 vuotta uudistamisesta, kun täiden jälkeläiset kuoriutuvat. Laji käyttää ravinnokseen mänty- ja kuusilajeja, lehtikuusia, jalokuusia sekä douglaskuusia. Taimien torjunta-ainekäsittelyn puuttuminen sekä maanmuokkauksen laiminlyönti lisäävät syönnin mahdollisuutta. Tuhot puolestaan lievenevät kohti Pohjois-Suomea mentäessä. Myös lehtipuuntaimilla voi havaita joskus tukkimiehentäin syöntiä, mutta niille laji ei aiheuta varsinaisia tuhoja.

Tukkimiehentäin syönti alkaa hakkuuta seuraavana keväänä, kun parittelevat tukkimiehentäit haistavat tuoreiden hakkuukantojen pihkan. Parittelevien aikuisten lisäksi taimia alkavat vaivata tulevina kesinä hakkuukannoista kuoriutuvat täit aina noin taimikon kuudenteen ikävuoteen saakka, jolloin taimet alkavat olla riittävän kookkaita ja vastustuskykyisiä täiden syöntiä vastaan.

Tukkimiehentäin nakertavat taimen kuoreen epämääräisen muotoisia laikkuja yrittäessään päästä nilaan käsiksi. Seurauksena on puuaineen pintaosien veden sekä nilassa kulkevien ravinteiden kulun estyminen. Seurauksena on pihkavuotoa, joka saa aikaan energiahukkaa ja myöhemmin taimen kasvun alenemisen. Syönnin ulottuessa rungon ympäri, tai jos syöntijälkiä on hyvin runsaasti, taimi kuolee.

Tukkimiehentäin aiheuttamat tuhot voi sekoittaa juurinilureiden aiheuttamiin tuhoihin. Niiden syöntijäljet ovat teräväreunaisia laikkuja tai käytävämäisiä jälkiä, lisäksi syönti ulottuu usein juuriin.

Torjunta  

Vahingot metsätaloudessa

Juuri perustetussa taimikossa tukkimiehentäit saattavat vioittaa jopa 80 prosenttia torjunta-aineella käsittelemättömistä taimista. Kuolleiden taimien määrä on puolestaan kohonnut jopa 50-60 prosenttiin.

Hakkuun jälkeisenä keväänä tai kesänä istutetut havupuuntaimet ovat altteimpia tukkimiehentäin syönnille, sillä hakkuukantojen tuore pihkantuoksu houkuttelee täitä paikalle ravintosyöntiin ja lisääntymään. Viljellyt istutustaimet ovat maistuvampia kuin lannoittamattomat luonnontaimet. Mitä suurikokoisempi taimi, sen paremmin se kestää syöntiä. Muokatulla metsänviljelyalalla syönti on vähäisempää. Paakkutaimien on ruotsalaistutkimusten mukaan todettu kestävän paremmin tukkimiehentäiden syöntiä paremman kuivuudensietonsa vuoksi.

Torjuntamenetelmät

Taimet kannattaa suojata torjunta-aineella ennen istutusta. Tavallisesti näin tehdäänkin jo taimitarhalla. Taimet on tarvittaessa mahdollista käsitellä itse ennen istutusta tai istutuksen jälkeen seuraavana kesänä. Mikäli torjunta-aineita käytetään, on syytä varmistaa käyttöohjeesta valmisteen sopivuus.

Tukkimiehentäin aiheuttamia tuhoja voidaan ehkäistä kivennäismaakerroksen paljastavalla maanmuokkauksella.

Lähde: Luke (Metla)

Pääkuva: 
Hylobius abietis. Kuva: Lukas Jonaitis. Vilnius, Lithuania (Bug - Hylobius abietis) [CC BY 2.0], via Wikimedia Commons

Tuhonaiheuttaja