Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Hirvieläimet

Hirvi on varttuneiden havu- ja lehtipuutaimikoidemme merkittävin tuhoeläin. Hirvikannan koko vaikuttaa eniten hirvituhojen runsauteen. Hirvikanta on vaihdellut maassamme suuresti vuosien mittaan.

Oireet

  • Havu- ja lehtipuilla syönnin aiheuttamia vaurioita ympäri vuoden.
  • Oksa- ja latvakasvainten syönti ja runkojen katkonta erityisesti männyn ja rauduskoivun taimikossa talvella.
  • Lehtien riivintä lehtipuutaimikossa kesällä.

Runkojen kuorivaurioita kuoren syönnin ja sarvien hankaamisen seurauksena.

Kuvaus

Hirvi on varttuneiden havu- ja lehtipuutaimikoidemme merkittävin tuhoeläin. Hirvikannan koko vaikuttaa eniten hirvituhojen runsauteen. Hirvikanta on vaihdellut maassamme suuresti vuosien mittaan. Vuosisadan alusta 1950-luvulle hirvi oli harvalukuinen metsiemme asukki. Hirvikanta lähti 1960-luvun alussa kasvuun rauhoitusten sekä lisääntyneen metsänuudistamisen ansiosta.

Hirvet aiheuttavat pahimpia tuhoja männyn- ja koivuntaimikoissa usein keski- ja kevättalvella, mutta ne syövät sekä männyn että etenkin lehtipuuntaimia myös kesällä ja syksyllä. Toistuvat tuhot voivat tehdä taimikosta kehityskelvottoman. Hyvin sulavat lehtipuut ovat hirvelle parasta ravintoa. Määrän ratkaistessa on mänty kuitenkin tärkeintä talviravintoa, kun taas kesällä etusijalla on rauduskoivu. Hirvien levinneisyysalue kattaa koko maan.

Vakavimmat hirvien aiheuttamat tuhot kohdistuvat lehtipuiden ja männyn taimiin, joiden pituus on 1-3 m, mutta tuhoja ilmenee myös tätä pienemmissä taimikoissa. Hirven talviravinnossa suosituimpia kotimaisista puulajeista ovat pihlaja, pajut, haapa ja kataja ennen koivua ja mäntyä. Rauduskoivu on suositumpi ravintokasvi kuin hieskoivu. Leppää ja kuusta hirvi syö harvoin. Myös useimmat jalot lehtipuut sekä ulkomaiset puulajit, kuten lehtikuusi, kelpaavat hirville.

Hirvivahingoille on tyypillistä, että ne toistuvat samassa taimikossa vuosittain. Pahimmassa tapauksessa toistuvat tuhot tekevät taimikosta kehityskelvottoman.

Hirvet katkovat oksia ja latvakasvaimia sekä ohuimpien puiden päärankoja. Näistä seuraa kasvutappioita ja laatuvikoja. Sivuoksien syönti ja lehtien riipiminen voi kuivattaa latvakasvaimen. Kookkaidenkin haapojen sekä nuorten havupuiden kuoren vioittaminen syömällä aiheuttaa pysyviä runkovikoja. Vähäisempää vahinkoa syntyy sarvia hankaamalla ja nuorimpia taimia tallaamalla.

Samankaltaiset tuhot: Muiden hirvieläinten (valkohäntäkauris ja metsäkauris) aiheuttamat tuhot. Poron aiheuttamat tuhot.

Torjunta  

Hirvi on merkittävin vakiintuneiden taimikoiden tuhonaiheuttaja. Suurimmat taloudelliset vahingot hirvet aiheuttavat männyn ja koivuntaimikoissa, joiden pituus on 1-3 metrin välillä. Seurauksena on kasvunmenetyksiä ja laatuvikoja puustossa. Pahimmassa tapauksessa taimikko vioittuu kehityskelvottomaksi.

Hirvien aiheuttamien tuhojen määrä riippuu olennaisesti hirvikannan suuruudesta. Tuhon kohteeksi joutuvat useimmin pienialaiset varttuneiden metsien ympäröimät taimikot, jotka sijaitsevat rauhallisilla alueilla.

Tiheät ja hyvin hoidetut taimikot kestävät parhaiten hirviä, joten kylvön ja luontaisen uudistamisen mahdollisuudet tulisi käyttää hyväksi niille soveltuvilla kohteilla. Tuhoja vähentää liiallisen, kasvatettavia taimia haittaavan lehtipuuvesakon poistaminen, joten varhaisperkaus on myös hirvivahinkoriskin vähentämiseksi tärkeä toimenpide. Ongelma-alueilla kasvatettava taimikko kannattaa pitää mahdollisimman tiheänä noin 5 metrin pituusvaiheeseen asti. Myös välttämällä hyvin kelpaavan ravinnon turhaa perkaamista esimerkiksi kuusen taimikoissa pystytään vähentämään tuhoriskiä alttiimmissa kohteissa toisaalla.

Syönninestoainekäsittelyllä pystytään taimikohtaisesti ehkäisemään tuhoja. Suojattavan taimen ylimmät kasvaimet on käsiteltävä karkoteaineella. Taimikosta kannattaa käsitellä vain ensiharvennuksen jälkeen kasvatettaviksi tarkoitetut taimet. Käsittely on toistettava joka vuosi, kunnes taimet ovat yli kolmimetrisiä. Taimien latvoihin voi asettaa myös syöntiä ehkäiseviä muovisia suojia.

Aitaamalla tuhoalttiit istutukset saadaan tehokas suoja hirvieläintuhoja vastaan. Paukkulaitteet, lippusiimat ja esim. pelättimet antavat vain väliaikaisen suojan, sillä eläimet tottuvat näihin pelotteisiin suhteellisen pian. Nuolukivien sijoittelulla voidaan lisäksi ohjata hirvien ravinnonkäyttöä kauemmaksi arvokkaista istutuksista.

Valkohäntäkauris ja metsäkauris aiheuttavat hirveä enemmän tuhoa viheralueilla, sillä ne tottuvat helposti liikkumaan pelottomasti ihmisen läheisyydessä. Niiden kannat ovat metsästyksen vähäisyyden takia alueellisesti erittäin runsaita. Tämä aiheuttaa mittavaa syöntipainetta myös rakennetuilla alueilla. Lisäksi on huomattava, että eri hirvieläinlajeille maistuvat osin toisistaan poikkeava kasvivalikoima. Hirvieläinkeskittymien syntymistä voidaan rajoittaa riistapeltojen ja ruokintapaikkojen asiallisella sijoittelulla.

Lähde: Luke (Metla)

Tuntomerkit kuvina