Versosurma, surmakka

Surmakkasienen aiheuttama versosurma on pääasiassa männyn tauti, mutta sitä tavataan myös kuusella sekä useilla muilla havupuulajeilla. Sienestä tunnetaan Suomessa kaksi geneettisesti ja ekologisesti erilaista muotoa: A- ja B-tyyppi. Männyllä tauti tappaa normaalioloissa kasvaimia ja oksia latvuksen alaosassa, mutta se voi muutamassa vuodessa levitä koko latvukseen.

Versosurma (tauti), surmakka (taudinaiheuttaja) 

Gremmeniella abietina (Lagerb.) Morelet, syn: Ascocalyx abietina (Lagerb.) Schläpfer, Scleroderris lagerbergii Gremmen, Crumenula abietina Lagerb. (Ascomycotina). Anamorfi: Brunchorstia pinea (P. Karst.) v. Höhn.

Kuvaus

Surmakkasienen aiheuttama versosurma on pääasiassa männyn tauti, mutta sitä tavataan myös kuusella sekä useilla muilla havupuulajeilla. Sienestä tunnetaan Suomessa kaksi geneettisesti ja ekologisesti erilaista muotoa: A- ja B-tyyppi. Männyllä tauti tappaa normaalioloissa kasvaimia ja oksia latvuksen alaosassa, mutta se voi muutamassa vuodessa levitä koko latvukseen. Tämä saattaa johtaa suurenkin puun kuolemaan ja alle metriset taimet tuhoutuvat yleensä vuoden kuluessa tartunnasta. Kuusella versosurma esiintyy lievempänä, tappaen jonkin verran latvakasvaimia ja taimia. Tautia tavataan vanhan männikön alla kasvavissa kuusissa tai pahoin sairastuneen männikön läheisyydessä sekä taimitarhoilla. Sienen tarttumiskyky vaihtelee olosuhteiden mukaan. Kylminä ja sateisina kesinä olosuhteet ovat sienen itiölevinnälle ja kasvulle edulliset ja männylle epäedulliset: tällöin tauti voi puhjeta laajaksi epidemiaksi. Lauhat talvet edesauttavat sienen kasvua versossa. Taimitarhalla kylmä talvivarastolämpötila voi vaikuttaa tuhon lisääntymiseen mm. taimien hitaan kasvuun lähdön vuoksi.  Versosurmaa tavataan yleisenä koko maassa. Normaalioloissa tauti on yleisin kylmissä ja kosteissa paikoissa, kuten hallanaroissa painanteissa ja puronotkelmissa.

Versosurma leviää itiöiden avulla. Sieni kasvattaa ensimmäisiä itiöemiä - kuromaitiöpesäkkeitä - noin vuoden kuluttua tartunnasta. Ne ovat pallomaisia, mustia (alle 0.5 mm). Yleensä ne kehittyvät verson kuorelle, toisinaan neulasiin. Kuromaitiöpesäkkeet tuottavat uusia, suvuttomia itiöitä, jotka leviävät sadepisaroiden välityksellä naapuripuihin. Kahden vuoden kuluttua tartunnasta kehittyy suvullisia itiöemiä - kotelomaljoja - jotka ovat mustia tai ruskeita ja kostealla säällä auettuaan maljamaisia (0.5-1 mm) ja vapauttavat koteloitiöitä. Itiölevintää tapahtuu kasvukauden aikana ja kuromaitiöt leviävät usein runsaimmin keskikesällä. Itiöt itävät ja sieni lähtee kasvuun etenkin kuolleissa tai huonokuntoisissa solukoissa esim. hallan ja varjostuksen altistamissa versoissa. Tavallisia tartuntakohtia ovat silmusuomut, neulasparin tukisuomut ja joskus kuoren haavaumat. Tartuntaa edistävät korkea ilmankosteus. Voimakkainta tartunta on sairaiden puiden läheisyydessä.

Vioitus

Jos puu ei pysty torjumaan sientä, kasvaa rihmasto elävään kuorisolukkoon tartuntakesää seuraavan lepokauden aikana. Seurauksena on solukon kuoleminen. Seuraavana keväänä näkyy ensimmäisiä oireita: neulasten harmaantumista ja ruskettumista tyveltä alkaen, neulaset voivat kääntyä alaviistoon, ja sairastuneet silmut eivät lähde kasvuun. Näiden seurauksena sairastuneiden oksien kärjet erottuvat kellertävinä, myöhemmin punaruskeina (vihreää versoa vastaan). Oireet ovat samat männyllä ja kuusella. Taimitarhoilla neulasten kariseminen on nopeampaa kuusella kuin männyllä.

Surmakka tappaa männyn, kuusen, lehtikuusen, kontortamännyn ja sembramännyn kasvaimia. Versosurma on pääasiassa männyn tauti.

Sienelle edullisilla kylmillä ja kosteilla kasvupaikoilla tautia voi esiintyä vuodesta toiseen. Epidemiat lähtevät liikkeelle kylminä ja sateisina kasvukausina, joiden esiintyminen useina vuosina peräkkäin saattaa johtaa erittäin merkittävään tuhoon. Taudin eteneminen hidastuu tai loppuu kuivien ja lämpimien kasvukausien aikana.

Vanhemmassa mäntypuustossa versosurma tappaa tavallisesti alaoksistoa. Aina riukuasteelle asti tauti voi tarttua koko latvukseen. Latvuksen supistumisesta on seurauksena pahimmillaan puun kuolema. Toistuvat lievät tartunnat aiheuttavat koroja runkoon ja oksiin sekä latvanvaihtoja.

Kuusella tauti esiintyy lievänä. Yleensä se tappaa vain latvakasvaimia, taimia kuitenkin myös kokonaan. Kuusi kasvattaa leposilmuista uusia kasvaimia kuolleiden tilalle. Tauti voi toistua kuusella muutaman vuoden välein. Rungosta kehittyy mutkainen, jos latvanvaihdot toistuvat.

Samankaltaiset tuhot

Männynversoruoste aiheuttaa männyllä kasvainten kuolemista. Tautia esiintyy taimikoissa, joiden läheisyydessä kasvaa haapaa. Yhtenä tuntomerkkinä on kasvainten taittuminen jyrkälle mutkalle, mutta kasvaimen tyvi on usein elossa. Pelkästään latvuksen yläosien kasvainten kuoleminen voi johtua myös kasvuhäiriöistä. Kuusentuomiruoste aiheuttaa kuusella samankaltaista latvakasvainten kuolemista kuin versosurmakin. Taimilla sekä harmaahome että talvihome aiheuttavat myös latvakuolemia. Eri taudinaiheuttajien tunnistaminen on helpointa oireiden alkuvaiheessa

Torjunta

Epidemiavuosina versosurma voi aiheuttaa suuria kasvutappioita, metsiköiden vajaatuottoisuutta ja pahimmillaan kokonaisten metsiköiden tuhoutumista. Taimitarhoilla versosurma on eräs yleisimpiä männyntaimien kasvatusta vakavasti haittaavia tauteja; mm. taimien tiheä kasvatus ja liika kastelu luovat taudille suotuisat olosuhteet. Taudin torjunnassa joudutaan taimitarhoilla käyttämään kemiallisia torjunta-aineita.

Tautiriski on suurin kylmillä ja kosteilla, hallanaroilla kasvupaikoilla. Eteläistä alkuperää olevan männyn siirtäminen pohjoiseen kasvattaa tuhoriskiä, koska eteläiset alkuperät eivät aina saavuta riittävää taudinkestävyyttä pohjoisen ankarammissa olosuhteissa. Siirtomatka etelästä pohjoiseen saa olla korkeintaan 100 km. Pohjoisen alkuperän käyttö etelämpänä pienentää jonkin verran tautiriskiä. Kuuset voivat kärsiä taudista kasvaessaan versosurmaisen läheisyydessä.

Taimimateriaalin alkuperä vaikuttaa männyn kestävyyteen. Versosurmaiset puut on syytä poistaa. Metsikön tuuletusta ja taudinvastustuskykyä voidaan parantaa harventamalla. Taimitarhoilla voidaan käyttää torjunta-aineita: torjunta on erityisen tärkeää taimien kasvuvaiheessa, mikäli olosuhteet itiölevinnälle samanaikaisesti hyvät. Taimitarhan lähiympäristöstä tulisi poistaa sairastuneet puut, joista tauti voi levitä taimipenkkeihin.

Lähde: Luke (Metla)

Tuhonaiheuttaja