Tervasroso
Sienet P. pini ja C. flaccidum aiheuttavat männyssä tervasrosoa. Tauti aiheuttaa laajoja, pitkänomaisia, tummia, pihkaisia koroja kaikenikäisten mäntyjen runkoon ja oksiin alentaen etenkin tukkipuun määrää ja laatua. Usein sieni tappaa puun latvan koron yläpuolelta ja toisinaan koko puun, jos koro esiintyy puun tyvellä.
Tervasroso Cronartium flaccidum (Alb. et Schw.) Wint., Peridermium pini (Pers.) Lev.(syn. Endocronartium pini (Pers.) Hiratsuka)
Kuvaus
Sienet P. pini ja C. flaccidum aiheuttavat männyssä tervasrosoa. Tauti aiheuttaa laajoja, pitkänomaisia, tummia, pihkaisia koroja kaikenikäisten mäntyjen runkoon ja oksiin alentaen etenkin tukkipuun määrää ja laatua. Usein sieni tappaa puun latvan koron yläpuolelta ja toisinaan koko puun, jos koro esiintyy puun tyvellä. Taudille tyypillisiä ovat myös yksittäiset kellastuneet myöhemmin ruskettuvat oksat männyn latvuksessa sienen itiöinnin aikaan kesäkuussa. Tervasroso on eräs yleisimpiä ja pisimpään tunnettuja männyn tauteja Suomessa. Tervasrosoa tavataan koko maassa. Sienen väli-isäntien kautta leviävän muodon aiheuttamia vakavia tuhoja esiintyy etenkin Pohjois-Suomen länsiosissa rehevillä, tuoreilla mäntykankailla.
Tartunta tapahtuu kantaitiöiden (Cronartium flaccidum) avulla väli-isännistä mäntyyn tai helmi-itiöiden (Peridermium pini) avulla suoraan männystä mäntyyn. Kuoren vioittumaan tai neulaseen tarttunut itiö kasvattaa ilmaraon kautta iturihman kuoren solukkoon. Tartuntakohdasta rihmasto kasvaa kohti runkoa edeten pitkin kuorisolukkoa. Sieni tuottaa itiöemiä usean vuoden ajan tartuntakohdan ympärillä ja voi jatkaa etenemistään puussa useita vuosia. Se voi elää männyssä vuosikymmeniä.
Vioitus
Tervasroson tartuttama rungon/oksan kohta turpoaa, pihkoittuu ja siihen kehittyy lopulta koro. Turpoamakohdassa syntyvät ensin loppukesästä sienen pikkukuromapullot 1-2 vuotta tartunnasta. Turpoamakohtaan kehittyy seuraavana kesänä runsaasti sienen helmi-itiöpesäkkeitä, joista ensimmäiset ilmestyvät yleensä 2-4 vuoden kuluttua tartunnasta alkukesästä. Tartunnan saanut kuorisolukko kuolee tartuntakohdassa ja sieni etenee terveeseen solukkoon, jossa se tuottaa uusia helmi-itiöpesäkkeitä seuraavana kesänä. Sieni voi lopulta edetä rungon ympäri ja tukkia puun vedenkuljetuksen, jolloin tartuntakohdan yläpuolinen latvuksen osa kuolee. Oksissa tuhon eteneminen on yleensä nopeampi kuin rungossa.
Sieni talvehtii männyn kuoressa rihmastona. Kesä-elokuussa kehittyvät ja leviävät helmi-itiöt siirtyvät tuulen mukana joko uudelleen mäntyyn (P. pini) tai väli-isäntäkasviin (C. flaccidum). Kasvin lehtien alapinnalla muodostuvat kesäitiöpesäkkeet keskikesällä, joita seuraavat talvi-itiöpesäkkeet loppukesästä. Pesäkkeiden itäessä niihin kehittyvät itiökannat kantaitiöineen loppukesästä, joiden avulla sieni leviää edelleen mäntyyn. Suomessa väli-isäntäkasveina toimivat mm. kuusiot, pionit, käärmeenpistoyrtti ja maitikat. Väli-isäntäkasveista käärmeenpistoyrttiä esiintyy etenkin Lounais-Suomen rannikolla ja saaristossa sekä Ahvenanmaalla. Pionit levittävät tervasrosoa puutarhoissa. Maitikkalajeista metsämaitikka on merkittävin tervasroson levittäjä etenkin rehevillä mäntykankailla Pohjois-Suomessa, kun taas yleinen kangasmaitikka levittää heikosti sientä. Myös kuusiot voivat levittää tervasrosoa paikallisesti.
Sieni elää puussa useita vuosia. Runkoon kehittyvä koro laajenee vuosi vuodelta, kun taas oksatartunta johtaa nopeasti oksan ja edelleen sienen kuolemiseen. Sairastuneista puista tauti leviää edelleen ympäröiviin puihin, jolloin syntyy tautipesäkkeitä.
Puuaines pihkoittuu eli "tervastuu" tartuntakohdassa ja kuorisolukko kuolee. Useimmiten tervasroso tappaa puun latvan, mutta jos iskeytymiskohta on vihreän latvuksen alapuolella puun tyvellä, voi koko puu kuolla.
Lähde: Luke (Metla)
